Viikonloppu Nagoyassa

Luokkatoverini Helsingin yliopistosta esitteli minut FB:n kautta nagoyalaiselle ystävälleen ennen Japaniin tuloani (kiitos Mia!). Tämä ystävä, Michiko, on ollut vaihdossa Helsingissä ja osaa suomea hurjan hyvin: hänen kanssaan voin puhua suomeksi lähes mistä tahansa. Ensimmäisen kerran tapasin Michikon pari viikkoa sitten, jolloin kävimme syömässä tonkatsua (豚カツ) eli leivitettyä possua. Leivityksestä huolimatta tonkatsu ei ole ollenkaan rasvaista, vaan possu ihanan kuivaa ja leivitys rapeaa. Om nom.

Tonkatsu

Tämän viikon perjantaina Michiko kutsui minut koululleen Nagoyan yliopistoon (名古屋大学), joka on vain muutaman metropysäkin päässä omalta yliopistoltani.

Nagoyan yliopiston lokakuista vihreyttä.

Menimme kahville/iltapalalle yliopiston lähellä olevaan bistro(?)-tyyliseen ravintolaan. Ravintolassa oli huumaava tuoksu, joka oli lähtöisin kuulemma currystä, mutta minusta siellä tuoksui joululta: kanelilta, kardemummalta ja neilikalta.

Ravintolan seinä oli hauska.

New York -juustokakku. Kevyempää ja rahkaisempaa kuin Suomessa syömäni.

Teetä. Olisi kovasti kaivannut sokeria.

Iltaa tuli istumaan myös Michikon ystävä Ai, joka hänkin on opiskellut Suomessa. Ai oli saanut joltakulta lahjaksi Panda-lakritsia, joka hänen mukaansa ei ollut syötäväksi tarkoitettua olevaista (XD), joten sain koko paketin itselleni <3 Paketti meni muuten samana iltana. 

Kiitos Michiko ja Ai!

Katuja tallustaessa vastaan tuli myös vanhempi mieshenkilö koiransa kanssa. Eikö tuo ole corgi? On se! Noh, meni jo ohi.. voi mutta kun corgeja rakastavalle siskolle olisi kiva saada kuva japanilaisesta versiosta....! Ilmaisin pakottavan tarpeeni kuvata ohi menneen koiran, joten Michiko ystävällisesti pysäytti omistajan koirineen. Muinaisen kiinalaisen  politiikon mukaan nimetty Koumei-kun oli huono malli, sillä heti kun kyykistyin ottamaan kuvaa, se lössähti viereen rapsutettavaksi. Welsh corgi on muuten japaniksi koogii (コーギー).

Koumei-kun

Lauantaipäivä kului opiskellessa. No okei, kun sanon, että päivä meni opiskellessa, saatan antaa itsestäni vähän turhan ahkeran kuvan. Tunnustan, että olen kohdannut täällä useammankin kerran keskittymisvaikeuksia. En vain millään tahdo päästä samanlaiseen tilaan kuin Helsingissä; tilaan, jossa tässä maailmassa ei ole muuta kuin minä ja edessäni oleva kirja (ja ehkä jotain hyvää opiskelumusaa kuten Zimmeriä).

Illan vietin värikkäässä seurassa izakayassa. Pöydän äärellä istuu porukkaa Suomesta (dah), Virosta, Ranskasta ja eri puolilta Jenkkejä:

Baron Shiogamaguchi.

Sunnuntaina satoi aamusta lähtien, mikä oli hyvä syy pysyä sisällä oppikirjojen parissa. Olen pitänyt Nagoyassakin kiinni sunnuntaisesta pyykkipäivästä, eikä tämä päivä ollut poikkeus.

Pyykkitupamme kerrostalon katutasossa. Viihtyisä kuin mikä.

200 yenillä (1,5 eurolla) saa 38 minuttia pyykinpesua lämpötilassa tuntematon.

Pyykkituvasta löytyy myös ylikalliit kuivurit. 10 minuuttia 100 yeniä. Pitäkää kuivurinne (paitsi sadepäivinä).

Kuva viime viikonlopulta, kun pyykit vielä kuivuvat hyvin parvekkeella....

Ensi viikonlopuksi luvassa onkin taas myrskyä! Japania on näet lähestymässä poikkeuksellisesti kaksi taifuunia. Taifuunista (tai epätaifuunista) raporttia siis luvassa!