Jälkipuintia

Myönnän, sain tän blogin loppuun puoli vuotta siitä, kun itse vaihtovuosi loppui. Puolustuksekseni haluan sanoa, että syypää tähän on Japanissa Samurain aiheuttamat ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja Suomen puolella taas se, että vaihtovuonna otettuihin kuviin palaaminen ja niistä kertominen on yllättävän kivuliasta. Ei, että elämä Japanissa olisi ollut yhtä hurmaa. Huonojakin hetkiä mahtui mukaan enemmän kuin riittävästi, mutta aika kultaa muistot ja muita latteuksia. Vähän otettua etäisyyttä vaihtovuoteen on itse asiassa helpompi tarkastella, mitä siellä tuli lopulta opittua.

1. No tietenkin sitä japania.
Ja menihän se JLPT:n kovinkin taso (N1) läpi, pisteistä ei sitten tarvitse puhuakaan. 

2. Ystävien tärkeys.

Tohtori K:n kanssa oon aina voinu jakaa hyvät hetket ja niistä matalistakin oon selvinny sen tuella. Näin myös vaihtovuonna (luojalle kiitos virolaisista ja Skypestä!) Monesta asiasta oon skeptinen, meidän ystävyydestä en (yh, tulipa kamalaa siirappia).

 En muista mistä tää juttu itsetuhoisuudesta ja muovilusikoista lähti liikkeelle, mutta on hyvä tietää, että kun elämä alkaa tympiä ja niille tulee tarve, tohtori K on messissä.

3. Kaikki ei oo idiootteja, idiootti.

Puolivuotta hoin kirjojen takana, että kaikki mun ympärillä on idiootteja. Sitten tutustuin vahingossa niihin idiootteihin ja tajusin, että maailma onkin täynnä hyviä tyyppejä. Ja kyllä sen elämän saa kulumaan muullakin kuin opiskelulla.

4. Nyt piste sille nynnyilylle.

Lymyilin puoli vuotta kirjojen takana ja sitten kyllästyin. "Ei helve**i, oonko mä tullu tänne asti hieromaan nenääni oppikirjoihin 24/7. Samurain pyytäessä mua ulos, mun ensimmäinen reaktio oli että juu ei kiitos, mieluummin vietän mun perjantai-illan rennosti keskenäni. Pitkän pohdinnan jälkeen totesin kuitenkin, että luultavasti en kuole, jos lähtisin ihmettelemään sen kanssa kelluvan maailman kuvia. En, vaikka me ei keksittäis mitään juteltavaa. Enkä kuollu. Ihmisiä ei tarvii pelätä ja kiusalliset tilanteetkaan ei ole maailmanloppu.

5. Hyvästit ei ole aina hyvästit.

Syyslukukauden chukyolaiset Ophélie ja Tiina Helsingissä.

Team Tequilan kanssa pidetään edelleen yhteyttä.

Jälleennäkeminen Turun saaristossa Team Tequilan kauniimman sukupuolen edustajien kanssa.

 ...ja seuraavan päivän jaettu kankkunen.

Reetan ja Samurain kanssa Turun Vessassa.

Zombiekin tuli käymään Suomessa.

Minä, Samurai ja Karstulan (Keski-Suomi) tulipalopakkaset.

Kuninkaanportilla Suomenlinnassa.

Vaihtovuoteen mahtui kaikenlaista, mutta mitään (tai ainakaan suurinta osaa) en vaihtaisi pois.

Ulkomaille lähtö on jännää ja pelottavaa ja välillä vieraassa maassa vieraiden ihmisten keskellä on syvältä ja toisinaan niin ihqdaa ja välillä ketuttaa ja itkettää ja ahistaa ja masentaa ja sitten elämä on taas trallallaa.

Kuoppainen matka, mutta kannatti.

***Ja loppuhuipennukseks tässä video mun vaihtovuoden kohokohdista***

TT kiittää ja kuittaa.

Viimeiset

Vaihtovuoden pahin hetki on edessä. Oitä on tullut vietettyä räkä poskella kesäkuusta lähtien ja viimein on vaan pakko, halusi tai ei, hyväksyä se, että tämä ajanjakso elämässä on pian ohi. On pakko sanoa hyvästit tyypeille, jotka on ollu täällä sun perhe. Hellureit tutuksi tulleelle juoksureitille ja lähikaupalle. Heippatirallaa onigirille ja halvalle sushille. Takoyaki-iltamat ja katolla chillailu on nyt kuule ohi. Liioittelematta hyvästit on pieni kuolema. Ne on hellureit jollekin, mihin mitä todennäköisimmin ei enää tämän elämän aikana törmää. Nagoyaan pääsen aina takaisin, mutta tähän hetkeen, jossa me ollaan kaikki yhdessä ja eletään huoletonta elämää ei ole enää myöhemmin paluuta. Jos sopii sanoa suoraan, niin tää on perseestä. "I never stop using drugs, reality suuuuuuuucks!!!"

Italialainen Davide aka Paavi.

Viimeinen päivä yliopistolla

Team Tequila <3

Viimeinen shakki-peli ja vasta löysin tän energiajuoman, miksi oi MIKSI???

Viimeinen ilta Team Tequilan kanssa

Takoyaki-ostoksilla.

Viimeinen ilta meidän kantapaikassa, "Mainichi nomihoudaissa" (昭和食堂 Shouwa Shokudou)

Viimeinen keskikesän ilotulitus

Tutustuttiin pastori Daveen, mäkin ryhdyn "papiksi".

Ja täs vielä videota ilotulituksista!

Jäähyväisjuhlat

(jäähyväisissä ei kyllä mun mielestä oo mitään hyvää)

Korealainen Ryuu ja amerikkalainen Alex ystävysty heti Nagoyaan tultuaan ja olivat siitä lähtien veljekset kuin ilvekset.

Mary, Guchin karaoketähti ja Grete.

Paavi ja zombie.

Minä, Aaamerikan Alyssa ja Reetta.

Mentiin loppupäiväksi joelle hengaamaan. Sää oli täydellinen.

Viimeinen ilta Guchin katolla

Täällä on eräätkin en-halua-lähteä-itkut itketty.

Naapurit on raivotuttavia Japanissakin. Siis kukaa tekee töitä yliopistolla keskiyöhön asti?

Viimeiset kädenpuristukset

The Mountain and the Viper (Darrius oli ensimmäinen, joka uskaltautui mun parturipenkkiin)

Tsuyoshin vakiopose

Yuka on maailman pirtein ja suloisin ihmiseläjä. Moni japanilainen tyttö ärsytti teennäisyydellään, mutta ei Yuka.

Puol vuotta ihailin kaksosten minireppuja, kunnes niitten äiti toi mulle oman Meksikosta!

Jumpein kanssa ei ollut koskaan tylsää.

Sain vielä paavilta viimeisen siunauksen.

Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen Team Tequilan jäsen lähti, me muut tequilalaiset oltiin kaikki valmiita painumaan kotia saman tien. Guchi-elämä on virallisesti ohi. Nick jätti mun vastuulle yhden sen tavaroita täynnä olevan pahvilaatikon lähettämisen. Me purettiin kaikki ahdistuneet tuntemukset siihen laatikkoon ja koristeltiin koko roska sekalaisin viestein.

Viimeinen Drunkio Kart

Siitä huolimatta, että suurin osa oli jo missä lie päin maailmaa, me päätettiin viettää vielä viimeinen Nintendo-ilta. Suurin osa palanneista vaihtareista jätti kamansa Devinille, joten miehen huone oli sen mukainen. Devin kuitenkin vakuutti saavansa kämppänsä kuntoon muutamassa tunnissa. Alla ennen ja jälkeen kuvat:

Oltiinhan me kaikki vähän apeella mielellä,

mutta onnistuttiin kuitenkin pitämään hauska ilta.

Samurai kuumeili viimeiset päivät, mutta jaksoi kuitenkin osallistua viimeisiin hetkiin yhdessä (huolimatta siitä, että se oli suurimman osan ajasta tajuttomana).

Viimeinen aamu Guchissa

Lähtiessäni jätin Guchin takapihalle palan Okinawaa: