Halloween Karaoke

Halloween Japanissa. Tyypilliseen tapaani uhosin suurista megabileistä ja halloween-asuista ja ja ja. Joopa joo. Koulukiireet ja oma aikaansaamattomuuteni johtivat siihen, ettei ollut juhlia eikä naamamaalia. Jotenkin kuitenkin halusin vainajien henkiä juhlistaa, joten lähdin (tänä vuonna ensimmäistä, mutten suinkaan viimeistä kertaa) suomalaiseksi tylsimykseksi naamioituneena  karaokeen, joka oli suurta mielikuvitusta käyttäen nimetty Halloween Karaokeksi.

Muonitus hoidettiin nyyttärimeiningillä.

Seurakunta oli jälleen monenkirjavaa: edessä jenkkejä, takaosassa yksinäinen virolainen ja ranskalaisia. Suomineidon tunnistaa tukan väristä.

Munakkaan kimpussa Perceval, tyylitietoinen ranskalainen.

Kaikki kipaleet ei oikein kolahtanut. Myötäposeeraan vieressä.

Illan päätähti oli ehdottomasti amerikkalainen vaihtari Alicea, joka osaa sekä laulaa että esiintyä. Lisäksi Alicea on synnynnäinen koomikko ja ulkonäkökin jotensakin täsmää, joten kutsun häntä Nagoyan Elleniksi!

Tulisia sipsejä....

...selkeästi ei maistunut.

Two men down!

Illan kohokohta oli kuitenkin amerikkalaisten vaihtareiden, Alicean ja Rachelin, karaokeversio This Is Halloweenista. Katso videoklippi TÄSTÄ!

This is Halloween, this is Halloween
Halloween, Halloween, Halloween, Halloween
Halloween, Halloween

Yhteensä vietimme iltaa etukäteen varatussa karaoke-huoneessa neljä tuntia. Mitä tämä hupi maksoi? Noin kaksi euroa per nenä. I love Japan.

Festivaalivalmisteluja ja pyörivä sushi

Olen EHKÄ antanut Nagoyasta todellisuutta kauniimman kuvan. Oikeasti täälläkin sataa ja on harmaata:

Ja kyllä, olen menettänyt järkeni: lupauduin osallistumaan yliopiston festivaalitoimintaan. Pidän piirtämisestä, vaikkakaan minulla ei ole sille aikaa (tekosyitä tekosyiden perään), joten lupauduin osallistumaan pienimuotoisesti festivaalin mainostamiseen. Suomessa välttäisin tällaista kuin ruttoa (nimimerkillä ryhmätyöt ovat ällötyksistä kauheimpia), mutta täällä aion haastaa itseni mahdollisimman monessa asiassa!

Palaverin alkusanat (joista ymmärsin.... osan).

挑戦しよう！(Chousen shiyou!) Tähän ilmaisuun olen tykästynyt kovasti： "En tiedä tuleeko tästä pas***kaan, mutta yritetään nyt prkl ainakin!" Ei ehkä asiallisin käännös, mutta välittää mielestäni ilmaisun ytimen.

Viimeviikkoinen festivaaliin liittyvä palaveri peruttiin epätaifuunin takia, joten tänään oli pakko pistää hösseliksi. Eteemme iskettiin kaksi tyhjää A3:sta. Niin mitäs näihin nyt pitäisi piirtää/kirjoittaa..? Ai että mainos tapahtumasta? Ja valmista pitäisi olla kahdessa tunnissa? .....mitä näissä niinkuin tarkalleen ottaen pitäisi päivän päätteeksi lukea? Tilanteen epämääräisyys oli huvittavaa. Suomessa ahdistuisin tilanteesta, mutta täällä päätin ottaa lunkisti: mikä on pahinta mitä voi tapahtua?  “Only 8% of our worry will come to pass. 92% of our worry is wasted. DON'T PANIC” (Mark Gorman).

Tästä lähdettiin....

...ja tällaista saatiin aikaiseksi!

Olin ehkä vähän tiukkkapipo (ASIAN YDIN ON KIRJOITETTAVA MUSTALLA!), mutta lopputulos ilmaisee hauskalla tavalla postereiden tekijöiden  persoonallisuutta. Jos olen rehellinen, näitä kyhätessämme ajattelin, että voisin käyttää tämä ajan paremminkin hyödyksi, mutta todellisuudessa olen iloinen, että osallistuin tulevaan tapahtumaan edes tämän verran!

Miten ihmisen tulee sitten palkita itseään tällaisen urakan jälkeen? Ruolla tietenkin! Siispä suuntasin ranskalais-/suomalaisessa seurassa Ōsussa sijaitsevaan kaitenzushi-mestaan.

Syy tulla Japaniin: Kappazushi.

(Kyllä, olen aina arvostellut niitä, jotka vaihtovuotenaan hengaavat muiden vaihtareiden kanssa "liikaa". Mutta kun muiden vaihtareiden kanssa on vaan niin helppo olla..! Niin hyvää kuin kielen oppimiselle olisikin japanilaisten kavereiden 24/7-läsnäolo, joskus sitä vain kaipaa sosiaalisia tilanteita, joissa itsensä ilmaisu on vaivatonta. Jos ikinä haukun omaa äidinkieltäni uudestaan, käskekää minua lukea tämä päivitys uudestaan.)

Vasemmalta: Tiina, Victor ja Ophélie.

Kappazushissa kaikki lautaset maksavat noin 100 yeniä (0,75 egeä) erikoistilauksia lukuunottamatta. Mahan saa siis täyteen alle 8 eurolla. Täydellisyyttä.

Ebifurai. Lämmintä, uppopaistettua katkarapua riisin päällä. Ah....

Sushin päällistä kutsutaan netaksi.

Katkarapua (ebi), sipulia ja majoneesia. Pyhä Kolminaisuus.

Paistettuja silakantapaisia kalasia. Suomalaisia versiota rapeampia ja rasvattomampia.

Kaitenzushi on ruoan metsästystä: Siinä se maki valuu ohi. Jos en ota sitä nyt, se karkaa. Haluanko juuri tuota makia? Haluan. En! Ei kun haluan!! *maki pyydystetty*

Ravintola/ruokala on valtava.

Päivän haaste oli tietenkin nattou　(納豆） eli hapatetut soijapavut kera riisin ja merilevän. Uuuh.... Ensimaistajan ilme on aina yhtä kullanarvoinen XD

Ja näin kaitenzushia kuuluu syödä.

Lopuksi kuvia kotimatkalta!

名古屋聖グロリアス教会 "Pyhän Klooriuksen kirkko"

Metroaseman yksi monista sisäänkäynneistä.

Viikonloppu Nagoyassa

Luokkatoverini Helsingin yliopistosta esitteli minut FB:n kautta nagoyalaiselle ystävälleen ennen Japaniin tuloani (kiitos Mia!). Tämä ystävä, Michiko, on ollut vaihdossa Helsingissä ja osaa suomea hurjan hyvin: hänen kanssaan voin puhua suomeksi lähes mistä tahansa. Ensimmäisen kerran tapasin Michikon pari viikkoa sitten, jolloin kävimme syömässä tonkatsua (豚カツ) eli leivitettyä possua. Leivityksestä huolimatta tonkatsu ei ole ollenkaan rasvaista, vaan possu ihanan kuivaa ja leivitys rapeaa. Om nom.

Tonkatsu

Tämän viikon perjantaina Michiko kutsui minut koululleen Nagoyan yliopistoon (名古屋大学), joka on vain muutaman metropysäkin päässä omalta yliopistoltani.

Nagoyan yliopiston lokakuista vihreyttä.

Menimme kahville/iltapalalle yliopiston lähellä olevaan bistro(?)-tyyliseen ravintolaan. Ravintolassa oli huumaava tuoksu, joka oli lähtöisin kuulemma currystä, mutta minusta siellä tuoksui joululta: kanelilta, kardemummalta ja neilikalta.

Ravintolan seinä oli hauska.

New York -juustokakku. Kevyempää ja rahkaisempaa kuin Suomessa syömäni.

Teetä. Olisi kovasti kaivannut sokeria.

Iltaa tuli istumaan myös Michikon ystävä Ai, joka hänkin on opiskellut Suomessa. Ai oli saanut joltakulta lahjaksi Panda-lakritsia, joka hänen mukaansa ei ollut syötäväksi tarkoitettua olevaista (XD), joten sain koko paketin itselleni <3 Paketti meni muuten samana iltana. 

Kiitos Michiko ja Ai!

Katuja tallustaessa vastaan tuli myös vanhempi mieshenkilö koiransa kanssa. Eikö tuo ole corgi? On se! Noh, meni jo ohi.. voi mutta kun corgeja rakastavalle siskolle olisi kiva saada kuva japanilaisesta versiosta....! Ilmaisin pakottavan tarpeeni kuvata ohi menneen koiran, joten Michiko ystävällisesti pysäytti omistajan koirineen. Muinaisen kiinalaisen  politiikon mukaan nimetty Koumei-kun oli huono malli, sillä heti kun kyykistyin ottamaan kuvaa, se lössähti viereen rapsutettavaksi. Welsh corgi on muuten japaniksi koogii (コーギー).

Koumei-kun

Lauantaipäivä kului opiskellessa. No okei, kun sanon, että päivä meni opiskellessa, saatan antaa itsestäni vähän turhan ahkeran kuvan. Tunnustan, että olen kohdannut täällä useammankin kerran keskittymisvaikeuksia. En vain millään tahdo päästä samanlaiseen tilaan kuin Helsingissä; tilaan, jossa tässä maailmassa ei ole muuta kuin minä ja edessäni oleva kirja (ja ehkä jotain hyvää opiskelumusaa kuten Zimmeriä).

Illan vietin värikkäässä seurassa izakayassa. Pöydän äärellä istuu porukkaa Suomesta (dah), Virosta, Ranskasta ja eri puolilta Jenkkejä:

Baron Shiogamaguchi.

Sunnuntaina satoi aamusta lähtien, mikä oli hyvä syy pysyä sisällä oppikirjojen parissa. Olen pitänyt Nagoyassakin kiinni sunnuntaisesta pyykkipäivästä, eikä tämä päivä ollut poikkeus.

Pyykkitupamme kerrostalon katutasossa. Viihtyisä kuin mikä.

200 yenillä (1,5 eurolla) saa 38 minuttia pyykinpesua lämpötilassa tuntematon.

Pyykkituvasta löytyy myös ylikalliit kuivurit. 10 minuuttia 100 yeniä. Pitäkää kuivurinne (paitsi sadepäivinä).

Kuva viime viikonlopulta, kun pyykit vielä kuivuvat hyvin parvekkeella....

Ensi viikonlopuksi luvassa onkin taas myrskyä! Japania on näet lähestymässä poikkeuksellisesti kaksi taifuunia. Taifuunista (tai epätaifuunista) raporttia siis luvassa!

一刻千金

Aahaha. Tällä viikolla oli taas sellainen Japanin historian tunti että oksat pois.  Aiheena oli Oda Nobunaga (織田 信長). Kaikki tietävät varmasti suomalaiset mustavalkoleffat ja niiden äänenlaadun. Itse katsoisin (jos katsoisin) vanhoja Suomi-leffoja mieluummin tekstitysten kanssa, koska en saa puheesta mitään selvää. No me katsottiin minileffa herra Odasta japaniksi. Pätkä ei ainoastaan ollut vanha, vaan siinä käytettiin vanhaa japania, jossa esimerkiksi verbimuodot oli ihan pimeitä, ja lisäksi kaikki hahmot kommunikoivat enemmän tai vähemmän huutamalla filmin alusta loppuun. Juu ei auennut Odan tarina ei.

Oda Nobunaga

Opettaja kysyy leffan jälkeen, että mitä uutta opimme Odasta. (Kun ei mulle oikein edes valjennut, kuka se Oda kaikista noista tyypeistä oli.) Ajattelin Bambi-elokuvaa, jossa Rumpalin isä ojentaa poikaansa: Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. En sanonut mitään. Luokan toinen oppilas oli yhtä hiljaa.

 

MUTTA, opin uuden sanan: senkyoushi （宣教師）eli lähetyssaarnaaja, woo...

Illalla suomalainen seura ja istujaiset katolla olivat siis paikallaan. Haikeaksi mielen teki se, että iltojen viiletessä katolle ei kohta ole enää menemistä ja lisäksi Tiina-vaihtari on palaamassa jo jouluksi Suomeen. Etsin tähän tilanteeseen sopivaa sananlaskua （ことわざ） kuumeisesti ja löysin tämän:

一刻千金 (ikkoku senkin)

"Hetken korvaamattomuus. Kallisarvoisen ja onnellisen ajan päättymisen haikeus."

(käännös: TT)

Kyllä, pipo- ja kaulahuivikausi on saapunut Nagoyaankin.