Uusi vuosi Tokiossa

Japanin uusi vuosi vastaa Suomen  joulua: päivä vietetään pienessä hiljaisuudessa perheen kanssa. Me päätimme kuitenkin painua Shibuyaan. Koskaan ei tiedä, mutta tämä voinee olla ensimmäinen ja viimeinen uusi vuosi Tokiossa, ja sitä ei kyllä sisällä vietetä!

Shibuya

Shibuyan kuuluisan tienristeyksen Starbucks, ymmärtääkseni yksi maailman vilkkaimmista Staba-kahviloista.

Raamen@Shibuya

Raamen@Shibuya

Raamen@Shibuya

Aamupalan/raamenin jälkeen suuntasimme Yoyogi-puistoon, jossa meidän on pitänyt käydä jo monta kertaa, mutta jotenkin ei olla saatu aikaiseksi.

Miltäs se Suomen joulukuun aurinko näyttikään?

Japanista löytyy vielä puhelinkoppeja! Yritin tehdä "Haloo?" -ilmeen - epäonnistuin.

OMG, mä taisin tajuta viimein tän kameran tarkennustoiminnon!

Yoyogi-puiston löööövea.

Punainen perhe vapaapäivää viettämässä.

Vuoden viimeinen auringonlasku.

Ja vuoden viimeiset parfait, pafe (パフェ).

Uuden vuoden kunniaksi kävimme myös Shinjukussa jonottamassa bataattitikkusia ja -piirasta:

Uuden vuoden ateriamme.

Niin ja että missä kaikki kuvat Japanin uuden vuoden ilotulitenäytöksestä? No odottakaas....

...NIITÄ EI OLE! En villeimmässä unissanikaan osannut kuvitella, kuinka hiljainen/tylsä Tokio voi olla uutena vuotena. Ironista, että vietin uuden vuoden Itä-Aasiassa ja parhaat ilotulitteet olen nähnyt Vihtavuoressa, a-ha-ha..

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014! (º﹃º):.*೨

Daifukujen metsästys

Aamu valkeni kauniina. Tämä on hyvä päivä daifukujen metsästykselle. Daifuku （大福）on japanilainen (dah) tahmea riisimakeinen, joka on täytetty yleisimmin ankolla （餡子）, makealla paputahnalla. Daifukuja on vaikka minkä värisiä ja makuisia...

Googletuskuva

...mutta ne, joita minä etsin, ovat tässä:

Googletuskuva

Olen tuonut näitä mukanani Japanista aina vuodesta 2006 asti, ja vaikka tällä kertaa olosuhteet vaikuttivat kovin epäsuotuisilta (mm. Akihabaran täältä-varmasti-löytyy-daifukuja -kauppa oli kadonnut), en ollut valmis luopumaan daifukuista, ainakaan vielä. PAKKOHAN niitä on JOSSAIN olla! Viime vuonna, ja sitä edellisinä vuosina, niitä myytiin joka paikassa; ei ne nyt vuodessa voi kokonaan hävitä!

Miksi juuri nämä daifukut ovat muita parempia, johtuu niiden rakenteesta (muita daifukuja sitkeämpiä), makeudesta (joka paikassa myytäviä daifukuja hivenen makeampia) ja suklaatäytteestä (anko ei ole hyvää). Lisäksi tiedän äitini odottavan näitä "taivaallisia makeisia" kuin kuuta nousevaa.

Metsästyspaikan valitsimme seuraavalla logiikalla:

kohde on tuliainen ->
tuliaisia löytyy turistikohteista -> daifukujen suhteen vielä testaamaton turistikohde on Eiffel-tornista inspiroitu Tokyo Tower, Toukyou Tawaa （東京タワー）

Wikipedia + copy-paste = opiskelijan paras ystävä ...myös Japanissa

Tästä tuli mieleen viime kuussa Kiotossa ottamani kuva:

Yllä oleva kuva on kahvilasta Tokyo Towerissa. Nelihenkinen perhe on viettämässä vapaapäivää yhdessä, ja miten kahvitteluhetki kuluukaan? Isä ja lapset nenä kiinni älypuhelimissaan. VIHAAN NIITÄ. Pari vuotta sitten työpaikkani pikkujouluissa pihisin raivosta, kun yhteisen pöydän äärelle kokoontuneista työkavereista suurin osa oli haltioituneena leluistaan sen sijaan, että oltaisiin läsnä, kun nyt kerrankin ollaan kaikki yhdessä muussakin kuin työn merkeissä. Ja voitte vain kuvitella, että jos Suomessa on hullaannuttu älypuhelimiin, mitä se on täällä. ARGH.

Ja sitten tapahtui ihme: DAIFUKUJA PRKL!!!

Ja voi kyllä, daifukuja minä ostin. Pappa vielä tarkisti, että josko minulla olisi mennyt numerot sekaisin japaniksi. Ei mennyt: 12 pakettia kiitos!

Onnistuneen metsästysretken tulokset:

Seuraavassa päivityksessä luvassa uuden vuoden tunnelmia Tokion Yoyogi-puistosta!