JLPT N2 läpi!

Näitä tuloksia olen jännityksellä odottanut ja jännitys päättyi lopulta iloksi: JLPT N2 läpäisty!

Taso kaksi (N2) on toiseksi vaikein ja tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että japani ei tuota minulle vaikeuksia arkitilanteissa (just joo) ja _tiettyyn pisteeseen asti_ selviän mistä tahansa tilanteesta, jossa japania tarvitaan (hmm..) Voin nyt väittää virallisesti hallitsevani 1000 kanjia ja sanavarastoni olevan lähellä 6000 sanaa.

Kuunteluosio oli selkeästi vahvuuteni (58/60). Lukuosuuskin meni hyvin ottaen huomioon lyhyen aikarajan (50/60). Tiesin jo etukäteen, että jos jokin koituu kohtalokseni, se on kielitieto-osio (sanaston ja kieliopin hallinta). Kielioppi meni kyllä hyvin (A), mutta kanjien ja sanaston hallinnasta sain B:n, urgh.

Reilu kolme vuotta sitten ajatus tämän tason läpäisemisestä tuntui huikealta, mutta nälkä on kasvanut syödessä, joten tähän en tyydy: heinäkuussa kokeilen vaikeinta tasoa (N1), mikä tarkoittaa, että kanjeja ja sanoja olisi osattava tuplasti enemmän, mikä taas tarkoittaa opiskelua, opiskelua ja opiskelua. Kahden kuukauden mittainen kevätloma alkaakin sopivasti huomenna.

Ensimmäinen lukukausi purkissa!

Tänään on sitten viimeinenkin tentti tehty ja näin 15 opintoviikkoa ja lähes viisi kuukautta on pyörähtänyt, wohoo! Kuten syyskuussa lupasin, tässä päivityksessä palaan suorittamiini kursseihin.

Edistyneen tason japani IB ja ID (総合日本語IB,ID) 1,5 h x 2 / vko

Tämä oli kurssi, jolla käsiteltiin JLPT:n toisen ja ensimmäisen tason (eli japanin kielen kansainvälisen taitotasokokeen vaikeimpien tasojen) kielioppiasioita. Kotitehtävissä (tee lauseita käyttäen opittuja lauserakenteita) pyysin usein japanilaisten tuutoreiden apua: Miten tätä rakennetta käytetään? Mikä näiden  kahden rakenteen ero on? Useimmiten sain vastaukseksi: Emmää oikein tiedä... Mä en oo koskaan nähnykkää tätä... Eli kurssin taso oli haastava, mutta joulukuisessa JLPT:ssä pärjäsin ihan hyvin (tästä lisää myöhemmin)! Kurssi päättyi lukukauden lopputenttiin, kimatsushikeniin (期末試験）.

Edistyneen tason japani IIB ja IID (総合日本語IIB, IID) 1,5 h x 2 / vko

Toisin kuin yllä mainittu kurssi, tällä kurssilla keskityimme lukemiseen, kirjoittamiseen ja keskusteluun. Oppikirja 「留学生の日本語 (論文読解編)」 eli Japanese for International College/Graduate Students valittiin oppilaitten tason perusteella:

En sanoisi tekstejä varsinaisesti tutkielmiksi niin kuin kirjan japaninkielinen nimi antaa ymmärtää, mutta kussakin kappaleessa oli selkeästi akateeminen ote ja kieliosioiden kohteena oli aina jokin japaninkielisiin akateemisiin teksteihin liittyvä aspekti. Lukukauden aikana ehdimme käsitellä seuraavat kappaleet:

- Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen (異文化適応)
- Heräteostoksiin houkuttelu （衝動買いを誘導する）
- Videokameran ergonomia （ビデオカメラの人間工学）
- Nukkumisaika (睡眠時間)
- Television rooli monipuolistuvassa viestinnässä （多様化の中のテレビ）
- Nuoret osa-aikatyöläiset （フリーター）
- Sana "majime (ahkera/kunnollinen jne.)" （「まじめ」という言葉） 

En sanoisi oppikirjaa haastavaksi, vaikkakaan en voi myöskään väittää, ettenkö olisi mitään oppinut. Sanavarasto karttui ja käsitykseni japaninkielisistä akateemisista teksteistä parantui.
 

Yliopistotason japani IB (大学生のための日本語IB) 1,5 h / vko

Tämän kurssin tavoitteena oli oppia ilmaisemaan omia mielipiteitä suullisesti. Kurssi lähti ex tempore -puheineen käyntiin vauhdikkaasti, mutta harmillisesti oppituntien sisältö painottui enemmän luku- kuin keskustelutaitoihin. Toki joka kerta sisälsi pientä turinointia, mutta olisin ehdottomasti toivonut enemmän keskusteluharjoituksia (niin paljon kuin niitä inhoankin). Kurssin loppusuorituksena oli pienimuotoinen paneelikeskustelu, jossa kukin opiskelija piti noin 10 minuutin mittaisen puheen. Itse paasasin Japanin energiantuhlauksesta talviaikana.

Yliopistotason japani IIB (大学生のための日本語IIB) 1,5 h / vko

IIB-kurssin tavoitteena oli lukutaidon kehittäminen ja sitähän me muuten kehitettiin. Tekstit olivat kamalan vaikeita ja sisälsivät niin paljon ammattijargonia, että välillä teki mieli repiä opettajan jakamat tulosteet palasiksi, häipyä luokkahuoneesta ja mennä samaisen rakennuksen kuselta haisevaan vessaan itkemään. En kertaakaan kehdannut. 

Lopputentin sijaan teimme kirjaraportin (ブックレポート) itse valitusta akateemisesta tutkielmasta. Itse valitsin tutkielman, joka käsitteli Suomen sijamuotojen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Älkää kysykö mitä ajattelin, kun valitsin aiheen; tutkielman ymmärtäminen suomeksikin olisi ollut tarpeeksi haastavaa. Raportin esittely luokalle oli myös oma kokemuksensa: pelkästään sijamuodon käsitteen selittäminen japaniksi kiinalaiselle yleisölle oli jotain, jota en ihan heti unohda.

Yliopistotason japani IIIB ja IVB (大学生のための日本語IIIB, IVB) 1,5 h x 2 / vko 

Kun edellä olevan kurssin tavoitteena oli oppia lukemaan akateemisia tekstejä, tällä kurssilla tavoitteena oli tuottaa akateemista tekstiä. Lähes joka tunti luimme tieteellisiä tekstejä (erityisesti tomaatin ravintosisältöä käsittelevä artikkeli kumpuaa kitkeränä muistona mieleen) ja teimme kirjoitelmia niihin perustuen. Lisäksi akateemisen tekstin ominaispiirteitä käsiteltiin viikottain.

Heti alusta alkaen tähtäimessä oli oman tutkielman kirjoittaminen (4000 merkkiä) ja sen esittäminen jokavuotisessa vaihtareiden "puhetapahtumassa", Supiichi Taikai (スピーチ大会). Itse asiassa tämä tutkielman esittäminen oli osa Yliopistotason japani IB -puhekurssin suorittamista. Sanoin läpäiseväni tämän kurssin sisulla ja niin tein. Oma tutkielmani käsitteli Japanin onomatopoeiaa otsikolla Tilojen ja tunteiden onomatopoeettinen kuvaaminen: japanin kielen onomatopoeettisia ilmauksia ja niiden suomenkieliset käännökset (状態・心情のオノマトペの描写 －日本語オノマトペとそのフィンランド語翻訳－). Pääkohteena olivat gitaigo (擬態語) ja gijougo (擬情語), joista ensimmäinen kuvaa erilaisia tiloja ja jälkimmäinen tunteita ääntä muistuttavilla sanoilla. Tutkielmassa, jonka aineistona oli yksi Tove Janssonin muumikirjoista, selvitin, millaisia tilaa ja tunnetta kuvaavia onomatopoeettisia ilmauksia aineistosta löytyy, miten ne kääntyvät suomeksi ja mitä näiden käännösten avulla voidaan sanoa suomen ja japanin kielestä. Lopputuloksena minulla on (lähteet ja liitteet mukaan luettuna) 11 sivun (9000 merkin) mittainen itse kirjoitettu japaninkielinen tutkielma. Tämän vuoksi vietin useita vähäunisia öitä ja päivisin kieriskelin stressissä ja ahdistuksessa, mutta nyt on aika voittajaolo!

Japanilainen kulttuuri ja yhteiskunta B　(日本の文化と会社B) 1,5 h / vko 

Tämä Nihonshiki-yökötyksellä alkanut kurssi oli vitsi. Kurssilla ei ollut minkäänlaista rakennetta saatikka selkeitä tavoitteita. JOKA IKISELLÄ tunnilla opettaja pyöri Wikipediassa esitellen randomeja juttuja Japaniin liittyen. KAIKKI "oppimamme" oli peräisin Wikipediasta. Pohdin monesti, että jos suomalaiset opettajat näkisivät tämän, miesparka kivitettäisiin. Wikipedian saloihin tutustumisen lisäksi kurssisuoritukseen kuului parin sivun mittainen tieteellinen (krhm) tutkielma (krhmkrhm) itse valitusta aiheesta. Minä vertailin Suomen ja Japanin jouluperinteitä ja selvitin suhteellisen pintapuolisesti syitä perinteiden eroille.

Japanin  historia (日本事情IB) 1,5 h /vko

Kurssin alkuhan oli mielenkiintoinen: kökötin luokassa yksin opettajan kanssa, pohdimme kurssin sisältöä ja suunnittelimme luokkaretkeä paikkaan, jossa kristittyjä on aikanaan lahdattu.

Seuraavalla tunnilla luokkakoko kasvoi luojan kiitos kahdella. Kurssilla käsittelimme Japanin kalenterisysteemin kehitystä, kristinuskon tuloa Japaniin, Edo-kauden kaupankäyntiä ja kylpyläkulttuuria, Japanin sotaa Kiinan ja Korean kanssa ja muita just-let-me-die-already -aiheita. Opettaja oli oikea moottoriturpa, joten suurin osa luennosta meni ohi niin minulta kuin luokkatovereiltani. Oppimateriaalit olivat sanastoltaan liian vaikeita, minkä lopulta uskalsimme tunnustaa opettajalle. Opettaja sitten hankki helpompia materiaaleja ja lopulta toi eräälle tunnille 6-luokkalaisille tarkoitettuja monisteita kauhistellen kuinka ne nyt on sitten todellakin tarkoitettu 10-vuotiaille (ja hei nyt ollaan yliopistossa). No anteeksi, mutta tuo historian sanasto ei ole ihan vielä hallussa.

Mitä opin tällä kurssilta? Historia on edelleen ihan yhtä tylsää kuin peruskoulussa. Ehkä myös tietyllä tavalla totuin siihen epämiellyttävään tunteeseen, kun ei tajua toisen puheesta oikeastaan mitään. Niin ja entäs se luokkaretki? No sitä ei koskaan tullut, mutta käytiin me syömässä opettajan kanssa mansikkakakkua :D

Japanin maantieto (日本事情IIB) 1,5 h / vko 

Käsittelimme joka tunnilla yhden osan Japanista aloittaen Hokkaidolta ja lopettaen Okinawalle. Joka kerta teimme tehtäviä ja keskustelimme käsiteltyyn aiheeseen liittyen. Toimin Suomen edustajana vaihtelevalla menestyksellä. Loppukoetta meillä ei ollut, mutta jokainen piti esitelmän yhdestä Japanin prefektuurista (minä Aichista) ja omasta kotimaasta. Suomi-esitelmäni oli onnistunut ja esitelmän lopussa jakamani Panda-suklaa tuo toivottavasti lisäpisteitä.

Japanin talous (日本事情IIIB)  1,5 h / vko

Vaikka japaninkielisen talouskirjan, Japanin talouden perusteet (日本経済の基本), lukeminen vaikutti alussa vitsiltä, jotenkin selvisin siitä. Kokonaisuudessaan käsittelimme kappaleet 24-56 ja myönnettävä on, että sanaston ja kanjien lukutaito kehittyi　selkeästi. Jostain syystä päädyin luennoilla Jos-muut-eivät-tiedä-kysy-Tytiltä -rooliin, ja minähän en tiedä taloudesta mitään.

Lingvistiikka (言語学B) 1,5 h / vko

Ah, lingvistiikka. Oikeasti pidän lingvistiikasta, mutta tällä kurssilla olin täysin väärässä liigassa. Luennot muistuttivat hyvin paljon Helsingin yliopiston massaluentoja, joissa diat vaihtuvat rivakkaan ja opiskelijat kirjoittavat kynä sauhuten muistiinpanoja. Natiivit opiskelijat eivät pysyneet diojen perässä, joten turha sanoa, miten itse suoriuduin. Lisäksi aihe oli raivostuttavan.. epäpragmaattinen: Mitä kieli on? Mikä on ihmisen ja kielen suhde? Miksi sanoma välittyy kielen kautta? Mitä tapahtuu, kun lausuman sanoma ei välity? Miksi voimme oppia kieltä? Miten äidinkielen oppiminen eroaa vieraan kielen oppimisesta? Blaablaa. ARGH, mitä tällasella tiedolla tekee??

Käsittelimme teoksesta 20 lukua modernista lingvistiikasta: kielen tiede (現代言語学２０章－ことばの科学－) seuraavat luvut:

③ Kielen erityispiirteet (言語の特性)
⑪ Semantiikka ja pragmatiikka (意味論と語用論)
⑫ Diskurssianalyysi (談話分析)
⑭ Kieli ja aivot (言語と脳)
⑮ Äidinkielen omaksuminen (母語の習得)
⑯ Toisen kielen oppiminen (第二言語の習得/学習)
⑰ Viittomakieli (手話)

Vaihtareista kolme osallistui kurssille. Koska meidän tyhmien ulkkareiden ei oletettu läpäisevän lopputenttiä, korvasimme kokeen puolen tunnin puheella/esitelmällä omasta Japanin kielen oppimisestamme. Kurssin lähetessä loppuaan opettaja kuitenkin tuumasi: "Yritetään nyt myös sitä koetta!" (Huomaa valittu lauserakenne, joka ei tosiaan ole kysymys vaan toteamus/ystävällinen käsky ja johon ei siten noin vain sanota "Juu mitäs jos ei yritetä!") Loppukoe ei ollut kuitenkaan niin mahdoton kuin ajattelin ja annetussa ajassa (tunti) ehdin vasta viiteen esseekysymykseen kuudesta.

Tässä oli siis yhteenveto syyslukukaudella suorittamastani 13 kurssista. Ensi lukukaudella olen järkevämpi ja karsin kurssien määrää, sillä tämä urakka oli liikaa: Vapaa-aikaa ei pahemmin ollut enkä myöskään pystynyt keskittymään kuhunkin kurssiin siten kuin olisin halunnut. Selvittyäni lukukauden viimeisestä tentistä makasin valehtelematta sängyssä kolme päivää saamatta mitään aikaiseksi.

Tervehdys yksinäisyys

Tämä päivitys on omistettu lapsuuden ystävälleni ja bestikselleni (ihQ), tri Koivulalle:

Kolme viikkoa Japanissa ja tämä on lopputulos.

(Blogger temppuilee)

Kyllä, purikura (valokuvauskoppi, jossa teet itsestäsi pellen vajaalla kolmella eurolla) on aina yhtä hauskaa! Itsekään en tiennyt, mutta purikura tulee tavaramerkistä Purinto Kurabu (プリント倶楽部), suomalaisittain "Printtiklubi".

Tämän postauksen jälkeen sekä tri Koivula että kaikki muut tärkeäksi kokemani ihmiset tulevat olemaan poissa (syyslukukausi loppuu tammikuussa ja yli puolet vaihtareista palaa kotimaihinsa), joten luvassa on paljon Nagoyaan tullessani kokemaani yksinäisyyttä ja ahdistusta ilman alkuhuumaa ja jännitystä, jei.

Joululoman loppu..

6. tammikuuta tietää huonoa: on aika jättää Tokio, opintoni jatkuvat ja tri Koivulan lähtö lähenee. Tokioon tulimme Shinkansenilla (noin 75 euroa, vajaa kaksi tuntia). Paluumatkan päätimme tehdä päiväbussilla (tai no ehkä minä enemmän päätin, koska Tokio jätti minut persaukiseksi). Hintaa matkalle (260 km) tuli vajaa 30 € ja toisin kuin luulin, lähes kuuden tunnin körötys sujui yllättävän leppoisasti - Japanin pitkän matkan busseja (Yhteen vai erikseen, siinä pulma. Ah, rakas  lukion äikänmaikkani; joka kerta, kun yhdyssanat aiheuttavat päänvaivaa, mieleeni kumpuaa sana LUKIHÄIRIÖ) ....ei voi verrata Suomen busseihin (sitä jalkatilaa!) ja lisäksi reitin maisemat olivat upeat, vuorten välissä kiemurteleva tie tuntui kovin eksoottiselta ja matkan aikana tehdyt tauot toivat ihanan turistitunnelman.

Kyllä se on Fuji-san （富士山, "onnen ja mammonan herra"）!

Meri!

Ankkanaamani ja Uenon asemalta tri Koivulan mukaan lähtenyt Mr. Beaver (herra Majava)

Palattuamme Nagoyaan sadistinen puoleni sai vallan ja niinpä oli nattou-aika! Nattou (納豆) on suoraan käännettynä "säilöttyjä papuja", mutta kutsuisin niitä enemmän mädätetyiksi (MÄDIKSI!) pavuiksi. Itse söin nattouta tullessani Japaniin ja se olkoon viimeinen kerta (vaikka toisinaan olenkin uhonnnut, että ennen kuin palaan Suomeen olen totuttanut itseni siihen, ha-ha..)

"Helppo sekoittaa ja syödä" (Muahaha, sehän nähdään...)

Nattouhon sekoitettava sinappimainen kastike (ihan niinkuin se peittäisi maun, mauhaha)

Tri K: *avaa paketin* Yäk. Yäk se haisee!
Minä: *haistaa* Emmä haista.
Tri K: Se haisee tänne asti!
Minä: Nattou on tosi terveellistä.
Tri Koivula: Ihan sama, jos sitä syödessä oksettaa. Yäk, älä pliis laita mua syömään tätä.. Kato..!

 

Tri Koivula: Tää ei oo niin pahaa tän sinappisen kastikeen kanssa..
Minä: Eiiiih!! No sit sun pitää vaan syödä sitä enemmän.
Tri Koivula: Yää, limaa!
Minä: Ehhehe. *lievästi pettyneenä* Mut sä itse asias pystyt syömään sitä?
Tri Koivula: Joo. Ja mä en yöki.
Minä: ..... Okei, me avataan toinen paketti. Nyt nattouta ilman soosia tai mitään muuta, mikä peittää sen maun.
Tri Koivula: Yä, äääääaÄÄÄ! Mä vihaan limaa.
Minä: *nauraa paskasesti* Miltäs maistuu?
Tri Koivula: Just siltä, miltä se kuulostaakin: tunkkasta ja sellasta limasta, ja se lima ei  mee mihinkää. Ja kun pureskelee, ni tulee sellane inhottava tunkkanen maku... Ja mä pystyn purekelee, mut se nieleminen on ihan kauheeta.

Minä: Mikä siinä nielemisessä muka voi olla niin kauheeta... Sun pää sanoo, et se ei oo oikeesti syötävää?
Tri Koivula: Jep... Se on tollasta limasta....

Tri Koivula: *huokaisee helpotuksesta saatuaan nattoun alas* Okei, tyytyväinen?

Minä: ...............meidän pitää löytää pahempaa nattouta...

Tri Koivulalle kaikki kiitokset tästä postauksesta.

Kuvien kautta varmasti välittyy nattoun ihanuus (^_−)☆

"Jos sä haluut syödä mehukkaita sikoja"

Kyllä! Tänään unohtakaamme kulinarismi ja nauttikaamme külttüüristä! Viime vuoden Tokion reissulla kävimme tri. Koivulan kanssa Gekidanshiki （劇団四季） -nimisen teatteriyrityksen (yksi Japanin tunnetuimmista) musikaalissa katsomassa Oopperan kummitus, Operaza no Kaijin (オペラ座の怪人). Tämä oli  yksi matkan mieleenpainuvimmista kokemuksista, joten kun kuulin, että Leijonakuningas pyörii teattereissa, meidän oli PAKKO mennä. Varasin liput netissä, japaniksi, ihan itse ᕙ(⇀‸↼‶)ᕗ pari viikkoa etukäteen. Semihyvät paikat maksoivat nelisenkymmentä euroa.

Viime vuonna Oopperan kummituksessa oli paljon dialogeja, joita en tajunnut, mutta nyt huomasin ilokseni, että pystyin seuraaman japaninkielisiä dialogeja vaivatta, ja vaikka ei-mitään-hajua -sanoja tuli vastaan, eivät ne häirinneet juonen seuraamista. Ihanaa, kaikki tämä verenvuodatus ei ole ollut turhaa  ＼(^▽^＠)ノ Vaikka japanilaiset Timon ja Pumba olivat hauskoja, suomenkielinen versio Timonin ja Pumban syöttilaulusta päihitti ehdottomasti japanilaisen:

Luau!
Jos sä haluut syödä mehukkaita sikoja
Syö mun kamu Pumba, siin' on kunnon lihoja

Tule syömään vaan, sikaa maistuvaa
Tulkaa kaikki sikailemaan vaan

On se nannaa
(Jap jap jap!)
Aivan mannaa
(Jap jap jap!)
Tää on sika
(Jap, jap!)

Vika sika syömään nyt. Oi!

Teatterin jälkeen näin lähes vuosikymmenen jälkeen Tokiko-senseini. Tokiko opetti lukioaikanani japania Jyväskylässä, ja hänen ansiostaan ihastuin kieleen: Ilman Tokiko-senseitä en olisi täällä, joten oli enemmän kuin hienoa nähdä hänet. Sensei, Gochisousamadeshita!

Pääsimme ensimmäistä kertaa maistamaan perinteisiä uuden vuoden ruokia, osechiryouria (御節料理), vaikkakin kuvassa olevat... jutut toimittavatkin paremmin lisukkeiden virkaa.

Vielä musikaaliin palatakseni... Tällä hetkellä Gekidanshikin Nagoyan ohjelmistossa pyörii Kaunotar ja Hirviö, Bijo to Yajuu　(美女と野獣). Pahoitteluni Nejja, mutta me niin mennään katsomaan se: teatteri ylittää kielimuurin!

Kinokuniya ja Book Off

Kinokuniya (紀伊國屋) on valtava kirjakauppaketju, josta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Shinjukusta mukaan lähtivät nämä:

Ranskan alkeet, Suuri tonttukirja, Muumipappa ja meri, The Lone Ranger.

Olen halunnut oppia ranskan kieltä jo pidemmän aikaa ja tavattuani ranskiksia täällä Nagoyassa olen kahta innokkaampi oppimaan kieltä. Sininen Ranskan alkeet, Furansu-go Sutaato Book maksoi vajaa kahdeksan(!) euroa.

Ranskankielen kirjaa hienompi löytö oli kuitenkin Suuren tonttukirjan japaninkielinen versio, Noomu (ノーム). Jouluihmisenä olen selaillut tätä kirjaa Vihtavuoren kirjastossa aina ala-asteelta lähtien ja nyt se on minun, muahaha:

Lähteistä, joihin Suuri tonttukirja perustuu.

Tonttujen esiintyneisyydestä.

Tonttujen pukeutumisesta.

Tonttujen asumismuodoista.

Tonttujen ja peikkojen suhteesta.

"Tontut kokevat muista eläimistä huolehtimisen vastuukseen."

Peikkolaulu

Book Off, Bukku Ofu (ブックオフ)　on Japanin suurin kirppariketju, jossa myydään kirjojen ja mangojen lisäksi DVD:itä, VHS:iä, CD:itä, videopelejä jne. uudenveroisina. Ikebukuron myymälästä löysin läjän länkkärileffoja, joiden hinnat liikkuivat kolmen euron tietämillä.

Black Swan, As Good as It Gets, Kill Bill Vol 1 and 2, The Last Samurai

En kehtaa kertoa, kuinka monta kertaa olen katsonut Jack Nicholsonin ja Helen Huntin As Good As It Gets -leffan:

*Melvin: Nicholsonin näyttelemä pakko-oireinen kirjailija
*Simon: Melvinin homonaapuri

Melvin: Do you realize that I work at home?

Simon: Umm, no, I wasn't aware...

Melvin: Do you like to be interrupted when you're nancing around in your little garden?

Simon: No, No I... actually, well... turn the ring off my phone and put a piece of...

Melvin: Well I work all the time! So never, NEVER, interrupt me, okay? Not if there's a fire, not even if you hear the sound of a thud from my home and one week later there's a smell coming from there that can only be a decaying human body and you have to hold a hanky to your face because the stench is so thick that you think you're going to faint. Even then... don't come knocking. OR, if it's election night, and you're excited and you wanna celebrate because some fudgepacker that you date has been elected the first queer president of the United States and he's going to have you down to Camp David... and you want someone to share the moment with. EVEN THEN, don't knock... NOT on this door... Not for ANY reason. Do you get me, sweetheart?

 

Simon: *clears his throat* Uhm, yes. It's not a... subtle point that you're making.

 

Melvin: Okay then. *shuts door in Simon's face*

Miten nämä leffat eroavat Suomesta ostetuista on se, että niitä voi katsoa japanilaisin duppauksin ja/tai tekstityksin. Minulle suurta viihdettä on seurata, miten englanninkieliset ilmaukset ja eritoten puhtaasti jenkkikulttuuriin liittyvät asiat on käännetty japaniksi.

Kaikki hokevat, että vierasta kieltä oppii vain puhumalla, mikä taas tarkoittaisi kanssakäyntiä muiden ihmisen kanssa (⊙▂⊙). Entäs me introvertit ja muuten sosiaalisesti vammaiset, jotka olemme huonoja "tekemään" ystäviä ja joille puhuminen vieraassa seurassa (etenkin vieraalla kielellä) on tuskaa?

En oppinut englannin kieltäkään puhumalla, vaan altistamalla itseni suurelle määrällä englanninkielistä syötettä. Tuskin siis kehitän japaninkielen taitojanikaan rupattelemalla mukavia. TV-ohjelmat ja leffat eivät vastaa aitoa keskustelua, mutta ne ovat kuitenkin yksi oiva lähde kielisyötteelle ilman sosiaalisen tilanteen aiheuttamaa ahdistusta. Aion siis kuluttaa suuren määrän leffoja hyvillä mielin!

Tänään tehdään okonomiyakia!

Selasin päivityksiäni, ja on myönnettävä, että liian moni niistä liittyy tavalla tai toisella ruokaan. Lupaan tehdä parannuksen, mutta keskittykäämme tähän elämän valopilkkuun vielä kerran:

Okonomiyakia (お好み焼）olen yrittänyt selittää ennenkin. Sanan voisi kääntää esimerkiksi "paista mitä tykkäät", mutta en tiedä kertoneeko tuo yhtään enempää. Se on paistettua taikinamössöä, jossa on mukana useimmiten kaalia, katkarapua, mustekalaa ynm. Tämä tuskin on ruokalajin ansaitsema kuvaus, mutta sen voin sanoa, että jopa vieraita makuja karsastaville (kuten vaikka Nejja!) se toimii - varmasti.

Okonomiyaki valmistetaan useimmiten itse, joten tässä päivityksessä tri. Koivula esittelee okonomiyakin valmistustavan:

Lähtötilanne.

1. Levitä öljy liedelle.

2. Paista mustekala, katkarapu ja pekoni (mustekalasta tuli näin tosin turhan sitkeää)

3. Sekoita okonomiyaki-taikina, kaali ja äsken paistetut jutut...

...lisää taikina pannulle...

...ja tee siitä noin parin sentin paksuinen lettu.

4. Paista 4 minuuttia ja kiepauta lettu ympäri.

5. Lisää päälle okonomiyaki-kastike...

...sekä raaka kanannmuna, kevätsipuli, majoneesi ja kalahiutaleet eli 鰹節 (katsuo bushi).

 Valmis! Dekiagari (出来上がり)!

Lopputulos.

Rakastan japanilaisessa keittiössä juuri sitä/tätä(?), että ruoan voi valmistaa itse. Sen lisäksi, että pääsee nauttimaan itse ruoasta, ystävien kanssa on mahdollista jakaa myös ruoan valmistusvaihe, joka on useimmiten hauskempaa kuin itse syöminen: Laita nyt herranjumala enemmän öljyä. Pitääks noi muka paistaa erikseen? Käännä jo, se palaa..! Jep, tää mustekala on sitkeetä. Mumsmums.