Ensimmäinen lukukausi purkissa!

Tänään on sitten viimeinenkin tentti tehty ja näin 15 opintoviikkoa ja lähes viisi kuukautta on pyörähtänyt, wohoo! Kuten syyskuussa lupasin, tässä päivityksessä palaan suorittamiini kursseihin.

Edistyneen tason japani IB ja ID (総合日本語IB,ID) 1,5 h x 2 / vko

Tämä oli kurssi, jolla käsiteltiin JLPT:n toisen ja ensimmäisen tason (eli japanin kielen kansainvälisen taitotasokokeen vaikeimpien tasojen) kielioppiasioita. Kotitehtävissä (tee lauseita käyttäen opittuja lauserakenteita) pyysin usein japanilaisten tuutoreiden apua: Miten tätä rakennetta käytetään? Mikä näiden  kahden rakenteen ero on? Useimmiten sain vastaukseksi: Emmää oikein tiedä... Mä en oo koskaan nähnykkää tätä... Eli kurssin taso oli haastava, mutta joulukuisessa JLPT:ssä pärjäsin ihan hyvin (tästä lisää myöhemmin)! Kurssi päättyi lukukauden lopputenttiin, kimatsushikeniin (期末試験）.

Edistyneen tason japani IIB ja IID (総合日本語IIB, IID) 1,5 h x 2 / vko

Toisin kuin yllä mainittu kurssi, tällä kurssilla keskityimme lukemiseen, kirjoittamiseen ja keskusteluun. Oppikirja 「留学生の日本語 (論文読解編)」 eli Japanese for International College/Graduate Students valittiin oppilaitten tason perusteella:

En sanoisi tekstejä varsinaisesti tutkielmiksi niin kuin kirjan japaninkielinen nimi antaa ymmärtää, mutta kussakin kappaleessa oli selkeästi akateeminen ote ja kieliosioiden kohteena oli aina jokin japaninkielisiin akateemisiin teksteihin liittyvä aspekti. Lukukauden aikana ehdimme käsitellä seuraavat kappaleet:

- Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen (異文化適応)
- Heräteostoksiin houkuttelu （衝動買いを誘導する）
- Videokameran ergonomia （ビデオカメラの人間工学）
- Nukkumisaika (睡眠時間)
- Television rooli monipuolistuvassa viestinnässä （多様化の中のテレビ）
- Nuoret osa-aikatyöläiset （フリーター）
- Sana "majime (ahkera/kunnollinen jne.)" （「まじめ」という言葉） 

En sanoisi oppikirjaa haastavaksi, vaikkakaan en voi myöskään väittää, ettenkö olisi mitään oppinut. Sanavarasto karttui ja käsitykseni japaninkielisistä akateemisista teksteistä parantui.
 

Yliopistotason japani IB (大学生のための日本語IB) 1,5 h / vko

Tämän kurssin tavoitteena oli oppia ilmaisemaan omia mielipiteitä suullisesti. Kurssi lähti ex tempore -puheineen käyntiin vauhdikkaasti, mutta harmillisesti oppituntien sisältö painottui enemmän luku- kuin keskustelutaitoihin. Toki joka kerta sisälsi pientä turinointia, mutta olisin ehdottomasti toivonut enemmän keskusteluharjoituksia (niin paljon kuin niitä inhoankin). Kurssin loppusuorituksena oli pienimuotoinen paneelikeskustelu, jossa kukin opiskelija piti noin 10 minuutin mittaisen puheen. Itse paasasin Japanin energiantuhlauksesta talviaikana.

Yliopistotason japani IIB (大学生のための日本語IIB) 1,5 h / vko

IIB-kurssin tavoitteena oli lukutaidon kehittäminen ja sitähän me muuten kehitettiin. Tekstit olivat kamalan vaikeita ja sisälsivät niin paljon ammattijargonia, että välillä teki mieli repiä opettajan jakamat tulosteet palasiksi, häipyä luokkahuoneesta ja mennä samaisen rakennuksen kuselta haisevaan vessaan itkemään. En kertaakaan kehdannut. 

Lopputentin sijaan teimme kirjaraportin (ブックレポート) itse valitusta akateemisesta tutkielmasta. Itse valitsin tutkielman, joka käsitteli Suomen sijamuotojen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Älkää kysykö mitä ajattelin, kun valitsin aiheen; tutkielman ymmärtäminen suomeksikin olisi ollut tarpeeksi haastavaa. Raportin esittely luokalle oli myös oma kokemuksensa: pelkästään sijamuodon käsitteen selittäminen japaniksi kiinalaiselle yleisölle oli jotain, jota en ihan heti unohda.

Yliopistotason japani IIIB ja IVB (大学生のための日本語IIIB, IVB) 1,5 h x 2 / vko 

Kun edellä olevan kurssin tavoitteena oli oppia lukemaan akateemisia tekstejä, tällä kurssilla tavoitteena oli tuottaa akateemista tekstiä. Lähes joka tunti luimme tieteellisiä tekstejä (erityisesti tomaatin ravintosisältöä käsittelevä artikkeli kumpuaa kitkeränä muistona mieleen) ja teimme kirjoitelmia niihin perustuen. Lisäksi akateemisen tekstin ominaispiirteitä käsiteltiin viikottain.

Heti alusta alkaen tähtäimessä oli oman tutkielman kirjoittaminen (4000 merkkiä) ja sen esittäminen jokavuotisessa vaihtareiden "puhetapahtumassa", Supiichi Taikai (スピーチ大会). Itse asiassa tämä tutkielman esittäminen oli osa Yliopistotason japani IB -puhekurssin suorittamista. Sanoin läpäiseväni tämän kurssin sisulla ja niin tein. Oma tutkielmani käsitteli Japanin onomatopoeiaa otsikolla Tilojen ja tunteiden onomatopoeettinen kuvaaminen: japanin kielen onomatopoeettisia ilmauksia ja niiden suomenkieliset käännökset (状態・心情のオノマトペの描写 －日本語オノマトペとそのフィンランド語翻訳－). Pääkohteena olivat gitaigo (擬態語) ja gijougo (擬情語), joista ensimmäinen kuvaa erilaisia tiloja ja jälkimmäinen tunteita ääntä muistuttavilla sanoilla. Tutkielmassa, jonka aineistona oli yksi Tove Janssonin muumikirjoista, selvitin, millaisia tilaa ja tunnetta kuvaavia onomatopoeettisia ilmauksia aineistosta löytyy, miten ne kääntyvät suomeksi ja mitä näiden käännösten avulla voidaan sanoa suomen ja japanin kielestä. Lopputuloksena minulla on (lähteet ja liitteet mukaan luettuna) 11 sivun (9000 merkin) mittainen itse kirjoitettu japaninkielinen tutkielma. Tämän vuoksi vietin useita vähäunisia öitä ja päivisin kieriskelin stressissä ja ahdistuksessa, mutta nyt on aika voittajaolo!

Japanilainen kulttuuri ja yhteiskunta B　(日本の文化と会社B) 1,5 h / vko 

Tämä Nihonshiki-yökötyksellä alkanut kurssi oli vitsi. Kurssilla ei ollut minkäänlaista rakennetta saatikka selkeitä tavoitteita. JOKA IKISELLÄ tunnilla opettaja pyöri Wikipediassa esitellen randomeja juttuja Japaniin liittyen. KAIKKI "oppimamme" oli peräisin Wikipediasta. Pohdin monesti, että jos suomalaiset opettajat näkisivät tämän, miesparka kivitettäisiin. Wikipedian saloihin tutustumisen lisäksi kurssisuoritukseen kuului parin sivun mittainen tieteellinen (krhm) tutkielma (krhmkrhm) itse valitusta aiheesta. Minä vertailin Suomen ja Japanin jouluperinteitä ja selvitin suhteellisen pintapuolisesti syitä perinteiden eroille.

Japanin  historia (日本事情IB) 1,5 h /vko

Kurssin alkuhan oli mielenkiintoinen: kökötin luokassa yksin opettajan kanssa, pohdimme kurssin sisältöä ja suunnittelimme luokkaretkeä paikkaan, jossa kristittyjä on aikanaan lahdattu.

Seuraavalla tunnilla luokkakoko kasvoi luojan kiitos kahdella. Kurssilla käsittelimme Japanin kalenterisysteemin kehitystä, kristinuskon tuloa Japaniin, Edo-kauden kaupankäyntiä ja kylpyläkulttuuria, Japanin sotaa Kiinan ja Korean kanssa ja muita just-let-me-die-already -aiheita. Opettaja oli oikea moottoriturpa, joten suurin osa luennosta meni ohi niin minulta kuin luokkatovereiltani. Oppimateriaalit olivat sanastoltaan liian vaikeita, minkä lopulta uskalsimme tunnustaa opettajalle. Opettaja sitten hankki helpompia materiaaleja ja lopulta toi eräälle tunnille 6-luokkalaisille tarkoitettuja monisteita kauhistellen kuinka ne nyt on sitten todellakin tarkoitettu 10-vuotiaille (ja hei nyt ollaan yliopistossa). No anteeksi, mutta tuo historian sanasto ei ole ihan vielä hallussa.

Mitä opin tällä kurssilta? Historia on edelleen ihan yhtä tylsää kuin peruskoulussa. Ehkä myös tietyllä tavalla totuin siihen epämiellyttävään tunteeseen, kun ei tajua toisen puheesta oikeastaan mitään. Niin ja entäs se luokkaretki? No sitä ei koskaan tullut, mutta käytiin me syömässä opettajan kanssa mansikkakakkua :D

Japanin maantieto (日本事情IIB) 1,5 h / vko 

Käsittelimme joka tunnilla yhden osan Japanista aloittaen Hokkaidolta ja lopettaen Okinawalle. Joka kerta teimme tehtäviä ja keskustelimme käsiteltyyn aiheeseen liittyen. Toimin Suomen edustajana vaihtelevalla menestyksellä. Loppukoetta meillä ei ollut, mutta jokainen piti esitelmän yhdestä Japanin prefektuurista (minä Aichista) ja omasta kotimaasta. Suomi-esitelmäni oli onnistunut ja esitelmän lopussa jakamani Panda-suklaa tuo toivottavasti lisäpisteitä.

Japanin talous (日本事情IIIB)  1,5 h / vko

Vaikka japaninkielisen talouskirjan, Japanin talouden perusteet (日本経済の基本), lukeminen vaikutti alussa vitsiltä, jotenkin selvisin siitä. Kokonaisuudessaan käsittelimme kappaleet 24-56 ja myönnettävä on, että sanaston ja kanjien lukutaito kehittyi　selkeästi. Jostain syystä päädyin luennoilla Jos-muut-eivät-tiedä-kysy-Tytiltä -rooliin, ja minähän en tiedä taloudesta mitään.

Lingvistiikka (言語学B) 1,5 h / vko

Ah, lingvistiikka. Oikeasti pidän lingvistiikasta, mutta tällä kurssilla olin täysin väärässä liigassa. Luennot muistuttivat hyvin paljon Helsingin yliopiston massaluentoja, joissa diat vaihtuvat rivakkaan ja opiskelijat kirjoittavat kynä sauhuten muistiinpanoja. Natiivit opiskelijat eivät pysyneet diojen perässä, joten turha sanoa, miten itse suoriuduin. Lisäksi aihe oli raivostuttavan.. epäpragmaattinen: Mitä kieli on? Mikä on ihmisen ja kielen suhde? Miksi sanoma välittyy kielen kautta? Mitä tapahtuu, kun lausuman sanoma ei välity? Miksi voimme oppia kieltä? Miten äidinkielen oppiminen eroaa vieraan kielen oppimisesta? Blaablaa. ARGH, mitä tällasella tiedolla tekee??

Käsittelimme teoksesta 20 lukua modernista lingvistiikasta: kielen tiede (現代言語学２０章－ことばの科学－) seuraavat luvut:

③ Kielen erityispiirteet (言語の特性)
⑪ Semantiikka ja pragmatiikka (意味論と語用論)
⑫ Diskurssianalyysi (談話分析)
⑭ Kieli ja aivot (言語と脳)
⑮ Äidinkielen omaksuminen (母語の習得)
⑯ Toisen kielen oppiminen (第二言語の習得/学習)
⑰ Viittomakieli (手話)

Vaihtareista kolme osallistui kurssille. Koska meidän tyhmien ulkkareiden ei oletettu läpäisevän lopputenttiä, korvasimme kokeen puolen tunnin puheella/esitelmällä omasta Japanin kielen oppimisestamme. Kurssin lähetessä loppuaan opettaja kuitenkin tuumasi: "Yritetään nyt myös sitä koetta!" (Huomaa valittu lauserakenne, joka ei tosiaan ole kysymys vaan toteamus/ystävällinen käsky ja johon ei siten noin vain sanota "Juu mitäs jos ei yritetä!") Loppukoe ei ollut kuitenkaan niin mahdoton kuin ajattelin ja annetussa ajassa (tunti) ehdin vasta viiteen esseekysymykseen kuudesta.

Tässä oli siis yhteenveto syyslukukaudella suorittamastani 13 kurssista. Ensi lukukaudella olen järkevämpi ja karsin kurssien määrää, sillä tämä urakka oli liikaa: Vapaa-aikaa ei pahemmin ollut enkä myöskään pystynyt keskittymään kuhunkin kurssiin siten kuin olisin halunnut. Selvittyäni lukukauden viimeisestä tentistä makasin valehtelematta sängyssä kolme päivää saamatta mitään aikaiseksi.