Joululoman loppu..

6. tammikuuta tietää huonoa: on aika jättää Tokio, opintoni jatkuvat ja tri Koivulan lähtö lähenee. Tokioon tulimme Shinkansenilla (noin 75 euroa, vajaa kaksi tuntia). Paluumatkan päätimme tehdä päiväbussilla (tai no ehkä minä enemmän päätin, koska Tokio jätti minut persaukiseksi). Hintaa matkalle (260 km) tuli vajaa 30 € ja toisin kuin luulin, lähes kuuden tunnin körötys sujui yllättävän leppoisasti - Japanin pitkän matkan busseja (Yhteen vai erikseen, siinä pulma. Ah, rakas  lukion äikänmaikkani; joka kerta, kun yhdyssanat aiheuttavat päänvaivaa, mieleeni kumpuaa sana LUKIHÄIRIÖ) ....ei voi verrata Suomen busseihin (sitä jalkatilaa!) ja lisäksi reitin maisemat olivat upeat, vuorten välissä kiemurteleva tie tuntui kovin eksoottiselta ja matkan aikana tehdyt tauot toivat ihanan turistitunnelman.

Kyllä se on Fuji-san （富士山, "onnen ja mammonan herra"）!

Meri!

Ankkanaamani ja Uenon asemalta tri Koivulan mukaan lähtenyt Mr. Beaver (herra Majava)

Palattuamme Nagoyaan sadistinen puoleni sai vallan ja niinpä oli nattou-aika! Nattou (納豆) on suoraan käännettynä "säilöttyjä papuja", mutta kutsuisin niitä enemmän mädätetyiksi (MÄDIKSI!) pavuiksi. Itse söin nattouta tullessani Japaniin ja se olkoon viimeinen kerta (vaikka toisinaan olenkin uhonnnut, että ennen kuin palaan Suomeen olen totuttanut itseni siihen, ha-ha..)

"Helppo sekoittaa ja syödä" (Muahaha, sehän nähdään...)

Nattouhon sekoitettava sinappimainen kastike (ihan niinkuin se peittäisi maun, mauhaha)

Tri K: *avaa paketin* Yäk. Yäk se haisee!
Minä: *haistaa* Emmä haista.
Tri K: Se haisee tänne asti!
Minä: Nattou on tosi terveellistä.
Tri Koivula: Ihan sama, jos sitä syödessä oksettaa. Yäk, älä pliis laita mua syömään tätä.. Kato..!

 

Tri Koivula: Tää ei oo niin pahaa tän sinappisen kastikeen kanssa..
Minä: Eiiiih!! No sit sun pitää vaan syödä sitä enemmän.
Tri Koivula: Yää, limaa!
Minä: Ehhehe. *lievästi pettyneenä* Mut sä itse asias pystyt syömään sitä?
Tri Koivula: Joo. Ja mä en yöki.
Minä: ..... Okei, me avataan toinen paketti. Nyt nattouta ilman soosia tai mitään muuta, mikä peittää sen maun.
Tri Koivula: Yä, äääääaÄÄÄ! Mä vihaan limaa.
Minä: *nauraa paskasesti* Miltäs maistuu?
Tri Koivula: Just siltä, miltä se kuulostaakin: tunkkasta ja sellasta limasta, ja se lima ei  mee mihinkää. Ja kun pureskelee, ni tulee sellane inhottava tunkkanen maku... Ja mä pystyn purekelee, mut se nieleminen on ihan kauheeta.

Minä: Mikä siinä nielemisessä muka voi olla niin kauheeta... Sun pää sanoo, et se ei oo oikeesti syötävää?
Tri Koivula: Jep... Se on tollasta limasta....

Tri Koivula: *huokaisee helpotuksesta saatuaan nattoun alas* Okei, tyytyväinen?

Minä: ...............meidän pitää löytää pahempaa nattouta...

Tri Koivulalle kaikki kiitokset tästä postauksesta.

Kuvien kautta varmasti välittyy nattoun ihanuus (^_−)☆