Kiitospäivä

Kiitospäivä, 感謝祭 (Kanshasai)!  En ole koskaan viettänyt kyseistä juhlaa, mutta nyt olin jenkkien ympäröimänä, joten ympäristö vaikutti suotuisalta kiitospäivän viettoon. Tänään suuntasimmekin jenkkivoittoisessa porukassa Shooters-nimiseen amerikkalaiseen ravintolaan, jossa luvassa oli kiitospäivän ateria.

Matkalla kysyin kiitospäivän synnystä. Amerikkalaisen Maryn versio oli tällainen: 1600-luvun alkupuoliskolla Amerikan mantereelle saapui uudisasukkaita. Elämään uudessa kotimaassa oli varustauduttu surkeasti, talvi oli kova ja porukkaa kaatui yksi toisensa jälkeen. Tarinan käännekohta: paikallinen intiaaniheimo tarjoaa auttavan kätensä ja lahjoittaa uudisasukkaille ruokaa, opettaa erätaitoja ja johdattaa heidät maissinviljelyn saloihin. Kiitokseksi tästä uudisasukkaat hävittävät suurimman osan maan intiaanikansoista eikun siis pistävät pippalot pystyyn kiittääkseen intiaaniheimoa heidän antamastaan avusta.

Minä: Myöhempi valkoisten ja alkuperäisasukkaiden välinen historia onkin ollut sitten vähän karumpi.

Mary: *kärsivä ilme* Jooh.. Me ei oikein haluta miettiä sitä.

Metrossa törmäsin myös tällaiseen mainokseen: 

「初夢、英で見よう。」 (Hatsuyume wa, eigo de miyou).

Miten tämän kielikoulun mainoksen nyt fiksusti kääntäisi... "Nähkäämme vuoden ensimmäinen uni englanniksi." Juuri tämä on yksi Japanin kiehtovista piirteistä: Se, miten perinteinen kulttuuri ja historia on ovelasti upotettu nykyarkeen jopa kielen tasolla. Japanissa siis vuoden ensimmäinen uni, 初夢 (hatsuyume) on perinteisesti koettu hyvin tärkeäksi, koska se ennustaa unen näkijän koko tulevan vuoden.　Odotan omaa hatsuyumeania jo innolla!

Mutta takaisin asiaan! Shootersin sisäänkäynti oli koristeltu vuodenajan mukaisesti:

Myös sisällä vallitsi jo täysi joulutunnelma.

Amerikkalaista olutta. Ai että oli pahaa.

Ja tässä Kiitospäivän ateria (vaihtoehdoista se suurin):

 Siis oikeesti? En ole jenkki, mutta silti pystyin sanomaan jo etukäteen, että tuossa ei ollut tarpeeksi syömistä. (Kiitospäivän aterian voluumia voinee verrata suomalaiseen jouluateriaan.) Edessäni istunut eteläisen osavaltion miespuolinen edustaja näytti aterian jälkeen hyvin onnettomalta. Myönnettävä kuitenkin on, että kalkkunan täyte (joka oli kokonaisen kalkkunan poissaolon vuoksi kalkkunasta erillään) oli ihan älyttömän hyvää!

Ainoastaan lähes täysi maha -tila korjattiin jälkiruoalla: alla uunipaistettua omenapaistosta (OMG oli hyvää), päällä vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Ahh..

Vaikka suomessa kiitospäivää ei vietetäkään, aion ensi vuonna ehdottomasti paistaa vähän kalkkunaa ja yrittää tehdä tuota kalkkunatäytettä. Varmaankaan ei myöskään tekisi pahaa istua hetkeksi alas ja miettiä, mistä kaikesta omassa elämässään voi olla kiitollinen.

Lihallisia nautintoja...

VAROITUS: Tämä päivitys tulee pitämään sisällään vain ja ainoastaan ruokaa, ruokaa ja ruokaa．

Aloittakaamme nabemonolla (鍋物) eli japanilaisella pataruolla:

=

Akakara （赤から）-nimisessä mestassa ruoan tulisuuden saa valita asteikolla yhdestä kymmeneen.
Minä halusin tietenkin kokeilla sitä tulisinta! 

赤１０番："Kyyneleet tulevat virtaamaan..."

Kaalia, sieniä, tofua, pekonia, lihapullia jne. tulisessa soosissa.

Ei ollut niin tulista kuin mitä luvattiin.
Mutta mikä nabessa on parasta? Se, että sitä syö pari tuntia eikä siltikään ole ähkynä

....mikä johtaa siihen, että tilasimme myös vähän yakinikua （焼肉） eli grillattua lihaa:

 Lihalliset nautinnot osa kaksi, yakinikua （焼肉）paikassa Hyakuenya (百えん屋）:

Burn baby burn.

 Lihalliset nautinnot osa kolme, uppopaistettua lihaa(?):

Jessus tuota määrää..

Itse tilasin tonkatsua eli porsaanleikettä. Ateria oli valtava ja maksoi noin 8 euroa.

Ja nautinnot senkuin jatkuvat: syksyn paras kausiherkku on ehdottomasti ollut grillattu bataatti eli yaki-imo (焼き芋).

Ja syksyn kulunein lause on

「それから焼き芋一つ下さ。」 Niin ja sitten vielä yksi yaki-imo, pliis.

Ja lopuksi vähän myös tuota imelää puolta:

Tästä löydöstä kaikki kunnia kuuluu Tiinalle: Tochiotome-rate. Mansikan makuista maitoa.

Jenkkiherkkuja.

Kermakakkua.

...ja vielä vähän lisää herkkuja.

Kimono time!

Tätä viikonloppua olen odottanut kuin kuuta nousevaa; vuorossa oli kimonoilua! Kimono （着物）tarkoittaa suoraan käännettynä  "puettavaa asiaa" ja viittaa perinteiseen japanilaiseen vaatteeseen. Tämä kulttuurikokemus oli tapahtuva Chukyon lukiossa (中京高等学校, Chukyou koutou gakkou):

中京高等学校

Lukion sisääntuloaula.

Sisäpiha.

Ruokala.

Luokkahuone.

Ja sitten asiaan! Lukiolla meidät otti vastaan kaksi kimono-senseitä. Saimme lahjaksi tabit (足袋) eli tällaiset jäykähköt sukat, joissa isovarvas on erotettu muista varpasista:

How can one use these in Finland, it thinks....

 Nuorempi sensei (vanhemman sensein tytär) näytti mallia, kuinka alusvaate puetaan:

(Tässä välissä puimme varsinaisen kimonon alle vaikka mitä, mutta koska Japanissa tämä "välitila" koetaan alastomuudeksi, päätin jättää nämä kovin säädyttömät kuvat julkaisematta)

'Viimeisenä vuorossa oli obin (帯) sitominen. Tähän asti pärjäsin omin avuin, mutta obin kohdalla opettajan apu tuli enemmän kuin tarpeeseen:

Olisittepa nähneet, miten vaivattomasti sensei teki kangaspalasta taidetta!

Obi kahdesta obista.

On niin rento poseeraus että. No mutta tästä näkyy kuitekin kimono kokonaisuudessaan!

Sensein taidonnäyte.

Kimonon profiili oli kaunis.

Ryhmis opettajien kanssa.

Olisin mielelläni pitänyt kimonoa kauemmin päälläni, koska se vaikutti hyvällä tavalla ryhtiin ja teki liikkumisesta kivalla tavalla tyttömäisen. En ole koskaan oikein ymmärtänyt laittautumista, mutta tämän päiväinen prinsessaleikki oli kivaa <3

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan.

Lopuksi kuvia kotimatkalta. Tältä näyttää Nagoyan syksy (niin että kärsikää siellä Suomen pimeydessä):