Luokkaretki (osa 2)

Aamu valkeni Aoki-järven kupeessa syksyisen sateisena.

Aamupala oli バイキング-tyylinen. Sana viittaa  itse asiassa suuria määriä syöviin viikingeihin (viking), ja koska japanin kielestä puuttuu v-äänne, on sana saanut hieman erilaisen äänneasun: baikingu. Ensimmäistä kertaa käyttäydyin aika länkkärimäisesti ja poimin seisovasta pöydästä* ainoastaan syötäviä, jotka itse miellän aamupalaksi. Tarjolla oli näet myös currya ja uppopaistettua ruokia - ja kello oli siis seitsemän aamulla...

*se, mistä tämä suomen kielen vastine buffetille on syntynyt, jääköön arvoitukseksi tältä erää.

Aamupalan jälkeen suuntasin kuvausretkelle:

Vuoret näyttivät ihan Muumien Yksinäisiltä vuorilta (お寂しい山, Osabishii-yama).

Täällä syksy oli ennättänyt Nagoyaa pidemmälle.

Tämä kuva on lähes kuin mummon ja papan mökin hiekkatieltä <3

Aamuun sisältyi myös pientä draamaa (GOD I MISS THE BOLD AND THE BEAUTIFUL): Olin niin haltioinut aamuisesta valokuvausreissustani, että unohdin täysin kantavani taskussani huoneemme sitä yhtä ja ainoaa avainta. (Sain katsos ainoana ulkkarina kunnian olla huoneen vastuuhenkilö, hohoho.) ...toisin sanoen olin lukinnut huonetoverini (joka ei ollut vielä pakannut saatikka laittanut itseään lähtövalmiiksi) huoneen ulkopuolelle. Kun tajusin mokani, juoksin takaisin seminaaritalolle, jossa Ophélie odotti minua sangen närkästyneenä. Ups........

Lopulta oli aikaa jättää hyvästit vuoristomaisemalle. Tässä ryhmäkuvassa poseeraamme seminaaritalon sisäänkäynnillä. Bussi odottaa lähtövalmiudessa vieressä.

Meidän oli tarkoitus käydä vierailemassa wasabi-farmilla, mutta koska sateen vuoksi suunnitelmiin tuli muutos, suuntasimmekin kohti Azuminon Taidemuseo Chihiroa  (安曇野ちひろ美術館) (jee, rakastan museoita...) Taidemuseo on omistettu Iwasaki Chihiro (岩崎 知弘) -nimiselle taiteilijalle ja kuvittajalle, joka on parhaiten tunnettu lapsia ja kukkia kuvaavista vesiväritöistään:

Iwasaki Chihiro

Taidemuseon arkkitehtuuri miellytti silmää. Nautin myös täysin rinnoin tilan avaruudesta.

Sisäpiha.

Museon myymälästä mukaani lähti tämä kopio teoksesta, johon ihastuin ensi silmäyksellä:

Museoinnin jälkeen vuorossa oli visiitti yhdelle Japanin kansallisaarteista:

Naganon linna (長野城, Nagano-jou)

Tämä pari oli kovin suloinen.

Sotahistoriaa: yazama, ikkuna jousille.

Sotahistoriaa: teppozama, ikkuna musketeille.

Käsityö kunniaan.

Jengiä oli ihan pipona, taas. Huomaa ventovieraitten photogeneettisyys.

"Joulupukin maailma. Nautittava ulkoilma"

Portaikko oli jyrkkä!

Näkymät ylimmästä kerroksesta.

Linnan ihmismassasta vapauduttuamme ohjelmassa oli päivällinen!

Hotelli, jossa nälkäiset turistit ruokittiin.

Päivällinen piti sisällään kanaa, friteerattua katkarapua ja perunamuusia, kasviksia sekä maissikeittoa:

Oli hyvää, vaikkei vetänytkään vertoja edellisen päivän gurmeeaterialle.

Random stuff: suloinen kirjakauppa.

Seuraavassa päivityksessä luvassa kimonoja!