tiistai 29. heinäkuuta 2014

Nagasaki: Hyvästit siniselle merelle

Keinotekoinen, viuhkanmuotoinen saari Dejima (出島) on alkujaan rakennettu portugalilaisille kauppiaille. Japanin eristäytymisen aikana (1641-1859) se toimi Hollannin kauppapaikkana ja ainoana paikkana, joka yhdisti Japanin muuhun maailmaan. Sillä, että saari on rakennettu täytemaasta, on myös symbolinen merkitys: ulkkarit pidettiin poissa "pyhältä maaperältä".




Pääsin kokeilemaan mustekirjoitusta. Miks mä kirjoitin "terveiset Suomesta"? En varmaan koskaan tiedä.
Samurai näyttää esimerkkiä, miten lähestyä öö....... kirjanpitäjiä tai öö en muista.

Ehdittiin käydä myös Turun saaristossa à la Nagasaki eli Kujuuku-saarilla (九十九島 kujuuku-shima). Alueella saaria on kuulemma  208 ja määrässä se luonnollisesti häviää Turun 20 000 saarelle, mutta kaunista oli siitä huolimatta:












Risteilyn jälkeen törmättiin satamassa Bad Ass Coffee of Hawaii -nimiseen kahvilaan. Lupas badass-kahvikulttuuria (mitä ikinä se lieneekään) havaijilaisessa hengessä. Tekopalmuja ja leitä löytyi, mutta en nyt sitten tiedä, mikä paikasta teki niin badassin. Kahvi ainakin oli kaltaiselleni kermakissalle kamalaa kuraa:


Samurai onnistui paremmin suunnitellussa badass-ilmeessä. Mulla valahti naamalle resting bitch. Mutta se kuulemma pitää nuorena. Ei tuu ilmeryppyjä ja sillee.

Loppuaika vietettiin satamassa merituulesta ja auringosta nauttien.

Well if you say so.

Kahdentoista tunnin bussimatka takaisin Nagoyaan hirvitti. Ihanasti unettavien pahoinvointilääkkeiden ansiosta nukuin yhtä pysähdystä lukuunottamatta koko matkan.



Vaikka Japanin rajojen sisäpuolella pysyttiinkin,
Nagasaki tuntui ulkomaanmatkalta, ihan niinkuin Okinawakin.
Täällä todella on kaikkea jännää (myös) Tokion ulkopuolella!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Nagasaki: Matka Hollantiin!

Tänään vuorossa oli Huis Ten Bosch (ハウステンボス). Niin siis Hui-mikä? En ollut itsekään koskaan kuullut paikasta, mutta tutkiessani tätä Hollanti-aiheista teemapuistoa Samurain kanssa, innostuin siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Puistosta löytyy aidon kokosia kopioita hollantilaisista taloista, tuulimyllyjä jajaja. Sillä on myös mielenkiintoinen historia: Puisto avattiin vuonna 1992 ja kymmenen vuotta myöhemmin se meni konkkaan laman takia vajaa 1,7 miljardia miinuksella. Vuonna 2010 se avattiin uudelleen. Onneks joillakin on ylimääräistä käteistä.

Ja jos jotakin kiinnostaa, mistä tää eihän-tuota-nimeä-kukaan-muista-nimi tulee, niin Huis den Bosch (suomeksi "talo metsässä") on itse asiassa Hollannin  hallintokaupungissa Haagissa sijaitseva kuninkaallinen palatsi.











Aurinko poltti niiiiin ihanasti.

Tän oli tarkoitus olla herkkä "tyttö ja auringonkukka" -kukka.
Trick art -museo:









Ja lisää puukenkiä.


Oli hätä, mutta tämän vessan jätin väliin. Ensimmäisen nurkan takana odotti joku kamala nukkeällötys, joka olis tuijottanu, kun teen asiani. Ei kiitos, taidan pidätellä vähän pidempään.


Jääkahvila (-10C) oli kuuman päivän pelastus, ainakin mun mielestä. Se ihana tunne, kun iho alkaa kylmettyä. Ah, tuli ihan koti-ikävä.







Ööö, miks täällä myydään Patavahteja ja ...Norsuja? En tiedä.


Suklaa..putous.
Suklaavaluma.

Jos olisin rikas, mun olohuone näyttäis tältä.

Tää kappeli oli hieno. Alttarin takana avautui upee näkymä merelle. Täällä vois jopa ajatella jaksavansa kuunnella tovin satuja. 







Tässä video rexisestä



Illaks ostettiin naurettavan kallista juustoa, josta jaksettiin syödä ehkä kolmasosa. Loput pakkasin matkalaukkuun, josta löysin ne kolme päivää myöhemmin. Jäivät syömättä nämä tuliaiset. Päätin, että ensimmäinen asia, jonka ostan K-Kaupasta on (ruisleivän jälkeen) suomalainen juusto.