Nagasaki: Hyvästit siniselle merelle

Keinotekoinen, viuhkanmuotoinen saari Dejima (出島) on alkujaan rakennettu portugalilaisille kauppiaille. Japanin eristäytymisen aikana (1641-1859) se toimi Hollannin kauppapaikkana ja ainoana paikkana, joka yhdisti Japanin muuhun maailmaan. Sillä, että saari on rakennettu täytemaasta, on myös symbolinen merkitys: ulkkarit pidettiin poissa "pyhältä maaperältä".

Pääsin kokeilemaan mustekirjoitusta. Miks mä kirjoitin "terveiset Suomesta"? En varmaan koskaan tiedä.

Samurai näyttää esimerkkiä, miten lähestyä öö....... kirjanpitäjiä tai öö en muista.

Ehdittiin käydä myös Turun saaristossa à la Nagasaki eli Kujuuku-saarilla (九十九島 kujuuku-shima). Alueella saaria on kuulemma  208 ja määrässä se luonnollisesti häviää Turun 20 000 saarelle, mutta kaunista oli siitä huolimatta:

Risteilyn jälkeen törmättiin satamassa Bad Ass Coffee of Hawaii -nimiseen kahvilaan. Lupas badass-kahvikulttuuria (mitä ikinä se lieneekään) havaijilaisessa hengessä. Tekopalmuja ja leitä löytyi, mutta en nyt sitten tiedä, mikä paikasta teki niin badassin. Kahvi ainakin oli kaltaiselleni kermakissalle kamalaa kuraa:

Samurai onnistui paremmin suunnitellussa badass-ilmeessä. Mulla valahti naamalle resting bitch. Mutta se kuulemma pitää nuorena. Ei tuu ilmeryppyjä ja sillee.

Loppuaika vietettiin satamassa merituulesta ja auringosta nauttien.

Well if you say so.

Kahdentoista tunnin bussimatka takaisin Nagoyaan hirvitti. Ihanasti unettavien pahoinvointilääkkeiden ansiosta nukuin yhtä pysähdystä lukuunottamatta koko matkan.

Vaikka Japanin rajojen sisäpuolella pysyttiinkin,

Nagasaki tuntui ulkomaanmatkalta, ihan niinkuin Okinawakin.

Täällä todella on kaikkea jännää (myös) Tokion ulkopuolella!