Omenia ja omenoita

Lauantaina skippasin festivaaliriehat ja suuntasin Naganon vuoristoon. Tämän päiväinen tapahtuma oli AFSA:n (Aichi Foreign Students Associationin eli "Aichin prefektuurin ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistyksen") järjestämä luokkaretki, jolle sai osallistua kaikki Aichissa opiskelevat ulkkarit. Sain kutsun tapahtumaan Chukyon yliopiston apulaisprofessori Mamorulta, jolle olen nyt jo toista kertaa kiitollisuuden velassa!

Lähtötunnelmissa.

Suurin osa vaihtareista oli Aasiasta, pääosin kiinasta. Kukin esitteli itsensä lyhyesti linja-autossa; itse aloitin "puheeni" kertomalla olevani joulupukin kotiseudulta. Tehoaa aina yhtä onnistuneesti aasialaisessa seurassa.

Kaikki mitä matkalle tarvitset: Pepsiä, lukemista ja yrjöpussi.

Tauko nro 1.

Uuh aah, vuoria!

Ensimmäistä kertaa näin lähellä vuoria: wakuwaku "innoissaan".

Valehtelematta mentiin vuoren sisässä lähes 10 minuuttia 70 km/h. Eli tunnelilla mittaa reilu 11 kilometriä.

Tauko nro 2.

Toisella tauolla meitä odotti upea ateria: salaattia, soba-nuudeleita, tempuraa (uppopaistettuja vihanneksia), pikkelöityjä vihanneksia ja mochi(riisi)kakkusia hapanimelähköllä kastikkeella. En ole riisin ystävä, mutta vasemmella oleva suolalla ja ties millä maustettu riisi oli taivaallista.

Mochi-kakkusia.

Aterian jälkeen tuliaisia!

Retken ensimmäisenä varsinaisena päämääränä oli  mizuhiki-paja. Mizuhiki (水引) on japanilainen taiteenmuoto, jossa riisipaperista loihditaan... mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.

Mizuhiki-sensei.

Hohoho, ja arvatkaapa kuka sai sensein viidessä minuutissa(!) loihtiman kurjen (鶴, tsuru)! ...oikeastihan tässä taisi käydä niinkuin aikanaan ala-asteella hymypatsaan kohdalla: en saanut sitä siksi, että olisin sen ansainnut, vaan koska halusin sitä eniten. Kummin tahansa, se on minun! My precious....

Lisää mizuhiki-taideteoksia:

 Mizuhikin jälkeen vuorossa oli omenapiirakan tekoa!

Jengiä oli aivan pipona.

Sillä aikaa kun omenapiirakkaisemme paistuivat uunissa, painuimme ulos omenanpoiminta-tabehoudaihin:  syö niin paljon omenoita kuin jaksat/pystyt! Ja minähän söin prkl!

Ilma oli puhdas ja raikas. Tuli koto-Suomi mieleen.

Minä ja supertuore omena. Moiskuti <3

Ähkytilassa palasimme sisätiloihin, jossa leijaili vastapaistettujen piirakoiden tuoksu. 

Ja lopulta oli lähdettävä takaisin. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksi aikaa raikkaaseen vuoristoilmaan. Onneksi ensi viikolla on tiedossa toinen luokkaretki Naganoon!

Jack viihdytti meitä paluumatkalla.

Blaah, takaisin kaupungissa...

Aamulla lähteminen (ja aikaisin herääminen) tympäisi ihan kamalasti, mutta onneksi tohtori K puhui minut ympäri. Tämä oli ikimuistoinen päivä!