"Jos sä haluut syödä mehukkaita sikoja"

Kyllä! Tänään unohtakaamme kulinarismi ja nauttikaamme külttüüristä! Viime vuoden Tokion reissulla kävimme tri. Koivulan kanssa Gekidanshiki （劇団四季） -nimisen teatteriyrityksen (yksi Japanin tunnetuimmista) musikaalissa katsomassa Oopperan kummitus, Operaza no Kaijin (オペラ座の怪人). Tämä oli  yksi matkan mieleenpainuvimmista kokemuksista, joten kun kuulin, että Leijonakuningas pyörii teattereissa, meidän oli PAKKO mennä. Varasin liput netissä, japaniksi, ihan itse ᕙ(⇀‸↼‶)ᕗ pari viikkoa etukäteen. Semihyvät paikat maksoivat nelisenkymmentä euroa.

Viime vuonna Oopperan kummituksessa oli paljon dialogeja, joita en tajunnut, mutta nyt huomasin ilokseni, että pystyin seuraaman japaninkielisiä dialogeja vaivatta, ja vaikka ei-mitään-hajua -sanoja tuli vastaan, eivät ne häirinneet juonen seuraamista. Ihanaa, kaikki tämä verenvuodatus ei ole ollut turhaa  ＼(^▽^＠)ノ Vaikka japanilaiset Timon ja Pumba olivat hauskoja, suomenkielinen versio Timonin ja Pumban syöttilaulusta päihitti ehdottomasti japanilaisen:

Luau!
Jos sä haluut syödä mehukkaita sikoja
Syö mun kamu Pumba, siin' on kunnon lihoja

Tule syömään vaan, sikaa maistuvaa
Tulkaa kaikki sikailemaan vaan

On se nannaa
(Jap jap jap!)
Aivan mannaa
(Jap jap jap!)
Tää on sika
(Jap, jap!)

Vika sika syömään nyt. Oi!

Teatterin jälkeen näin lähes vuosikymmenen jälkeen Tokiko-senseini. Tokiko opetti lukioaikanani japania Jyväskylässä, ja hänen ansiostaan ihastuin kieleen: Ilman Tokiko-senseitä en olisi täällä, joten oli enemmän kuin hienoa nähdä hänet. Sensei, Gochisousamadeshita!

Pääsimme ensimmäistä kertaa maistamaan perinteisiä uuden vuoden ruokia, osechiryouria (御節料理), vaikkakin kuvassa olevat... jutut toimittavatkin paremmin lisukkeiden virkaa.

Vielä musikaaliin palatakseni... Tällä hetkellä Gekidanshikin Nagoyan ohjelmistossa pyörii Kaunotar ja Hirviö, Bijo to Yajuu　(美女と野獣). Pahoitteluni Nejja, mutta me niin mennään katsomaan se: teatteri ylittää kielimuurin!