Festivaalivalmisteluja ja pyörivä sushi

Olen EHKÄ antanut Nagoyasta todellisuutta kauniimman kuvan. Oikeasti täälläkin sataa ja on harmaata:

Ja kyllä, olen menettänyt järkeni: lupauduin osallistumaan yliopiston festivaalitoimintaan. Pidän piirtämisestä, vaikkakaan minulla ei ole sille aikaa (tekosyitä tekosyiden perään), joten lupauduin osallistumaan pienimuotoisesti festivaalin mainostamiseen. Suomessa välttäisin tällaista kuin ruttoa (nimimerkillä ryhmätyöt ovat ällötyksistä kauheimpia), mutta täällä aion haastaa itseni mahdollisimman monessa asiassa!

Palaverin alkusanat (joista ymmärsin.... osan).

挑戦しよう！(Chousen shiyou!) Tähän ilmaisuun olen tykästynyt kovasti： "En tiedä tuleeko tästä pas***kaan, mutta yritetään nyt prkl ainakin!" Ei ehkä asiallisin käännös, mutta välittää mielestäni ilmaisun ytimen.

Viimeviikkoinen festivaaliin liittyvä palaveri peruttiin epätaifuunin takia, joten tänään oli pakko pistää hösseliksi. Eteemme iskettiin kaksi tyhjää A3:sta. Niin mitäs näihin nyt pitäisi piirtää/kirjoittaa..? Ai että mainos tapahtumasta? Ja valmista pitäisi olla kahdessa tunnissa? .....mitä näissä niinkuin tarkalleen ottaen pitäisi päivän päätteeksi lukea? Tilanteen epämääräisyys oli huvittavaa. Suomessa ahdistuisin tilanteesta, mutta täällä päätin ottaa lunkisti: mikä on pahinta mitä voi tapahtua?  “Only 8% of our worry will come to pass. 92% of our worry is wasted. DON'T PANIC” (Mark Gorman).

Tästä lähdettiin....

...ja tällaista saatiin aikaiseksi!

Olin ehkä vähän tiukkkapipo (ASIAN YDIN ON KIRJOITETTAVA MUSTALLA!), mutta lopputulos ilmaisee hauskalla tavalla postereiden tekijöiden  persoonallisuutta. Jos olen rehellinen, näitä kyhätessämme ajattelin, että voisin käyttää tämä ajan paremminkin hyödyksi, mutta todellisuudessa olen iloinen, että osallistuin tulevaan tapahtumaan edes tämän verran!

Miten ihmisen tulee sitten palkita itseään tällaisen urakan jälkeen? Ruolla tietenkin! Siispä suuntasin ranskalais-/suomalaisessa seurassa Ōsussa sijaitsevaan kaitenzushi-mestaan.

Syy tulla Japaniin: Kappazushi.

(Kyllä, olen aina arvostellut niitä, jotka vaihtovuotenaan hengaavat muiden vaihtareiden kanssa "liikaa". Mutta kun muiden vaihtareiden kanssa on vaan niin helppo olla..! Niin hyvää kuin kielen oppimiselle olisikin japanilaisten kavereiden 24/7-läsnäolo, joskus sitä vain kaipaa sosiaalisia tilanteita, joissa itsensä ilmaisu on vaivatonta. Jos ikinä haukun omaa äidinkieltäni uudestaan, käskekää minua lukea tämä päivitys uudestaan.)

Vasemmalta: Tiina, Victor ja Ophélie.

Kappazushissa kaikki lautaset maksavat noin 100 yeniä (0,75 egeä) erikoistilauksia lukuunottamatta. Mahan saa siis täyteen alle 8 eurolla. Täydellisyyttä.

Ebifurai. Lämmintä, uppopaistettua katkarapua riisin päällä. Ah....

Sushin päällistä kutsutaan netaksi.

Katkarapua (ebi), sipulia ja majoneesia. Pyhä Kolminaisuus.

Paistettuja silakantapaisia kalasia. Suomalaisia versiota rapeampia ja rasvattomampia.

Kaitenzushi on ruoan metsästystä: Siinä se maki valuu ohi. Jos en ota sitä nyt, se karkaa. Haluanko juuri tuota makia? Haluan. En! Ei kun haluan!! *maki pyydystetty*

Ravintola/ruokala on valtava.

Päivän haaste oli tietenkin nattou　(納豆） eli hapatetut soijapavut kera riisin ja merilevän. Uuuh.... Ensimaistajan ilme on aina yhtä kullanarvoinen XD

Ja näin kaitenzushia kuuluu syödä.

Lopuksi kuvia kotimatkalta!

名古屋聖グロリアス教会 "Pyhän Klooriuksen kirkko"

Metroaseman yksi monista sisäänkäynneistä.