En muista kumpi meistä idean nosti ensimmäisenä esille, mutta suomalaisvaihtari Minnan kanssa ollaan lähes Japaniin saapumisesta asti puhuttu Suomi-iltamien järjestämisestä. Tänä viikonloppuna pantiin sitten tuumasta toimeen! (Minäkin näköjään pystyn siihen. Nimim. SITTEN KUN niin tehdään sitä ja sitä hauskaa ja voi että kun se tulee olemaan kivaa. Ja sitä sitten kunia ei koskaan tule.) Lisävahvistukseksi pyysimme mukaan edellisessä postauksessakin esiintyneen suomalaisvaihtari Tiinan.
Siispä lauantaiaamuna ylös seitsemältä pullataikinan tekoon! Japanilainen perussokeri muistutti rakenteeltaan enemmän fariinisokeria kuin "normaalia" suomalaista valkoista sokeria, joten lopputulos vähän jännitti (kun sehän olisi ihan katastrooofi, jos TT:n pulla ei onnistuisi). Taikina kohosi kuitenkin yhtä hyvin kuin koto-Suomessa, joten kardemummalta tuoksuva jättimöykky muovipussiin ja nokat kohti Nakamura-koenia (中村公園). Nakamura-koenissa meitä odotti Honoka-tuutori, joka oli tarjonnut kotinsa uunin pullan paistamiseen. ホノカ、ありがとう！ Honokan ja Minnan kanssa olen ollut aiemmin mm. kultakaloja katselemassa.
 |
| Honokan koti on se, joka ottaa eniten silmään. |
 |
| Se oli kovin keltainen. |
 |
| Minna pullan teossa. Minun voisilmäpullat liinojen alla kohoamassa. |
 |
| Honoka toimi apukokkina. |
Japanilainen uuni on enemmän mikro kuin uuni. Uuni lämpeni muutamassa minuutissa ja ajan sai säädettyä suunnilleen minuutin tarkkuudella. Suomessa paistan pullat noin 225 asteessa, joten ajattelin, että 230 olisi ihan hyvä. 220-230 astetta, ihan sama. No ei ollut: ensimmäinen erä oli minuun makuun liian tumma, ja paistoaika taisi olla vain 11 minuuttia.
Okei, nyt riittää lörpötys pullan paistamisen ihmeellisestä maailmasta. Onnistuineita pullia niistä kuitenkin tuli, vaikka raesokeria kaipasinkin!
 |
| Omituisten otusten kerhon yhteinen tekijä: PULLA! |
Muut: TT! Bussipysäkki on tässä!
TT: Hä? Missä?
Muut: No tässä!
Okei, eihän Suomessakaan pienet bussipysäkit ole selkeästi merkitty, mutta jotenkin tuo punainen kyltti ei osunut silmään,
ei sitten yhtään (Suomessa ainut punainen liikennemerkki taitaa olla STOP-kyltti):
 |
| Bussipysäkki Japanissa. |
 |
| フィンランドのバス停 |
 |
| Asiasta kolmanteen: kaljaa 135 millin tölkissä. Kuva ei oikeasti tee oikeutta tölkin pienuudelle. |
Bullarnan jälkeen Honoka kysyi, mitä muuta söisimme iltamissa. .....ööö.. Ai pulla ei ole syömistä? .....salmiakkia...? Kasvoilta näki, että me ei ihan oltu valmistauduttu riittävästi. Eli kun päästiin takaisin Shiogamaguchin hoodeille, Tiina ryhtyi braavuurinsa, lihapullien, tekoon.
 |
| Lihabullarnan teossa. |
 |
| Tästä pöydästä kaikki kunnia menee Minnalle! |
Pöydän antimia: vastapaistettua pullaa, kotitekoista lihapullaa (á la Tiina), hapankorppuja, ruisnappeja, graavilohta...
Honokan idea oli suolakeksit ja tuorejuusto (+ tomaatti, kurkku, lohi), joka sai minulta täydet pisteet!
Niin ja jos jonkun mielestä nämä ryhmäkuvat saisi jo riittää:
Aluksi hekotin (ylimielisen) huvittuneena paikallisten rakkauteen ryhmäkuvia kohtaan,
mutta nyt täytyy tunnustaa, että ne on aivan loistava tapa ikuistaa ainutkertainen hetki yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti