Koiravuori (犬山)

Eilinen lauantai-ilta kului kämpän vieressä olevassa izakayassa sekalaisen seurakunnan kanssa:

Uppopaistettuja juttuja.

Vietnamilaisia kevätrullia.

Tebasaki (手羽先), chicken wings, Nagoyan erikoisuus.

Sunnuntaiaamu oli raikkaan viileä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Helsingissä päivä menisi hienosta säästä huolimatta koulutöiden parissa, mutta koska nyt ei olla Helsingissä, päätin irtautua rutiineistani. Suurin osa luokkatovereistani kävi tällä viikolla erään kurssin yhteydessä luokkaretkellä Inuyamalla (犬山) eli Koiravuorella, jonne en itse päässyt koulutöiden takia. Tämä vääryys oli korjattava!

Matka Nagoyan Shiogamaguchista Inuyaman kaupunkiin  (犬山市) vei reilun tunnin. Yksin matkustaminen täysin vieraaseen paikkaan jännitti, mutta psyykkasin itseäni seuraavalla:  olen matkustanut yksin Japaniin, joten varmasti osaan yksin myös naapurikaupunkiin.

Inuyamaa voi kutsua jo landeksi.

Inuyaman asema.

Asemalta noin 15 minuuttia käveltyäni kaikki kääntyivät oikealle. Tohtori K:n kanssa olemme oppineet jo aikaa sitten toimivan tekniikan: jos et tiedä, mihin olet menossa, seuraa ihmismassaa.Tekniikka toimi myös tällä kertaa!

Inuyama e youkoso "Tervetuloa Inuyamaan!"

Tämän pitkän kauppakujan päädyssä häämötti Inuyaman linna.

Ruokakuja.

Pizzaa.

Goheimochi (五平餅) on Chuubun seudun vuorialueiden paikallinen herkku. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tikussa grillattua riisitaikinaa.

Kissakin nautti kauniista sunnuntaipäivästä.

 

Matkalla linnaan tämäkin veitikka tuli vastaan.

Jahas, että siihen sitten päätit kellahtaa itseäsi pesemään.

Linna näkyy jo!

Toriit （鳥居）merkitsevät saapumista shinto-pyhäkköön, jonka takana linna on.

Puhdistautumispaikka ennen pyhäkköalueelle astumista.

Torii näytti palavan auringonvalossa.

En usko henkiolentoihin, mutta voin kuvitella, miten salaperäisiksi tämänkaltaiset paikat on aikoinaan koettu.

Tämä Inuyamassa sijaitseva pyhäkkö on riisin jumalalle suunnattu Inari-pyhäkkö (稲荷神社).

Inari-pyhäkön tunnistaa riisin jumalan viestintuojista, Komainuista (狛犬).

Pitkää ikää ja terveyttä rukoilemassa.

 Pyhäköllä vierailevat kirjoittavat puisille lippuslappusille, ema:lle (絵馬), toiveensa.

Yleensä toivotaan terveyttä, menestystä, rakkautta ja rikkautta.

"Varmasti onnistun Chukyon yliopiston pääsykokeissa!"

"Kunpa kohtaisin ihanan ihmisen ja voisin rakentaa onnellisen kodin."

"Jumalallinen hiekka"

Ymmärtääkseni tällä jumalallisella läjällä hiekkaa on puhdistava ja maanviljelylle suotuisa vaikutus. Only god knows....

"Etkö kurkistaisi tulevaisuuteesi?"

 Omikujit （御神籤）ennustavat tulevaa. Kun ripustat lappusen oksalle (or whatever), hyvä ennustus käy toteen, huono ennustus taas kumoutuu (kuinka kätevää....)

Viimein perillä!

Inuyaman linna （犬山城） on yksi Japanin kansallisaarteista (国宝). Sen on rakennuttanut Oda Nobuyasu, sotaherra Oda Nobunagan isoisä, vuonna 1537. Linna on säilynyt muuttumattomana rakentamisestaan lähtien ollen Japanin vanhimpia alkuperäisiä puulinnoja! Tämä linna niin pieksi Nagoyan linnan.

Kuvasta ei välity todellista ihmismäärää. Jonotusaika linnaan: 40 minuuttia.

 Linnan portaat olivat jyrkät, puristin kaiteita rystyset valkoisena. Hirvitti paikalle uskaltautuneiden mummojen puolesta.

Näkymä linnasta.

Tukka tuiversi linnan läpivedossa.

Linnaan mentiin sukkasiltaan. Lakattu puulattia tuntui mukavalta jalanpohjissa.

Ylimmän kerroksen ulkoilmatasanne oli kapea ja kaiteet pelottavan matalia.

Alueelta löytyi myös turistikrääsää:

Oli niin lähellä, ettei yksi näistä hauvoista lähtenyt mukaan.

 Ja koska oltiin Koiravuorella, päivä oli hyvä päättää hauvakuvaan. Sopiva malli löytyi paluumatkalla ja omistajalle suuri kiitos tästä kuvasta: hyvää otosta varten omistajan ostoskassit lenteli pitkin katuja!