Jälkipuintia

Myönnän, sain tän blogin loppuun puoli vuotta siitä, kun itse vaihtovuosi loppui. Puolustuksekseni haluan sanoa, että syypää tähän on Japanissa Samurain aiheuttamat ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja Suomen puolella taas se, että vaihtovuonna otettuihin kuviin palaaminen ja niistä kertominen on yllättävän kivuliasta. Ei, että elämä Japanissa olisi ollut yhtä hurmaa. Huonojakin hetkiä mahtui mukaan enemmän kuin riittävästi, mutta aika kultaa muistot ja muita latteuksia. Vähän otettua etäisyyttä vaihtovuoteen on itse asiassa helpompi tarkastella, mitä siellä tuli lopulta opittua.

1. No tietenkin sitä japania.
Ja menihän se JLPT:n kovinkin taso (N1) läpi, pisteistä ei sitten tarvitse puhuakaan. 

2. Ystävien tärkeys.

Tohtori K:n kanssa oon aina voinu jakaa hyvät hetket ja niistä matalistakin oon selvinny sen tuella. Näin myös vaihtovuonna (luojalle kiitos virolaisista ja Skypestä!) Monesta asiasta oon skeptinen, meidän ystävyydestä en (yh, tulipa kamalaa siirappia).

 En muista mistä tää juttu itsetuhoisuudesta ja muovilusikoista lähti liikkeelle, mutta on hyvä tietää, että kun elämä alkaa tympiä ja niille tulee tarve, tohtori K on messissä.

3. Kaikki ei oo idiootteja, idiootti.

Puolivuotta hoin kirjojen takana, että kaikki mun ympärillä on idiootteja. Sitten tutustuin vahingossa niihin idiootteihin ja tajusin, että maailma onkin täynnä hyviä tyyppejä. Ja kyllä sen elämän saa kulumaan muullakin kuin opiskelulla.

4. Nyt piste sille nynnyilylle.

Lymyilin puoli vuotta kirjojen takana ja sitten kyllästyin. "Ei helve**i, oonko mä tullu tänne asti hieromaan nenääni oppikirjoihin 24/7. Samurain pyytäessä mua ulos, mun ensimmäinen reaktio oli että juu ei kiitos, mieluummin vietän mun perjantai-illan rennosti keskenäni. Pitkän pohdinnan jälkeen totesin kuitenkin, että luultavasti en kuole, jos lähtisin ihmettelemään sen kanssa kelluvan maailman kuvia. En, vaikka me ei keksittäis mitään juteltavaa. Enkä kuollu. Ihmisiä ei tarvii pelätä ja kiusalliset tilanteetkaan ei ole maailmanloppu.

5. Hyvästit ei ole aina hyvästit.

Syyslukukauden chukyolaiset Ophélie ja Tiina Helsingissä.

Team Tequilan kanssa pidetään edelleen yhteyttä.

Jälleennäkeminen Turun saaristossa Team Tequilan kauniimman sukupuolen edustajien kanssa.

 ...ja seuraavan päivän jaettu kankkunen.

Reetan ja Samurain kanssa Turun Vessassa.

Zombiekin tuli käymään Suomessa.

Minä, Samurai ja Karstulan (Keski-Suomi) tulipalopakkaset.

Kuninkaanportilla Suomenlinnassa.

Vaihtovuoteen mahtui kaikenlaista, mutta mitään (tai ainakaan suurinta osaa) en vaihtaisi pois.

Ulkomaille lähtö on jännää ja pelottavaa ja välillä vieraassa maassa vieraiden ihmisten keskellä on syvältä ja toisinaan niin ihqdaa ja välillä ketuttaa ja itkettää ja ahistaa ja masentaa ja sitten elämä on taas trallallaa.

Kuoppainen matka, mutta kannatti.

***Ja loppuhuipennukseks tässä video mun vaihtovuoden kohokohdista***

TT kiittää ja kuittaa.