Lenkkeilyä ja lepakoita

YOSH! Ensimmäinen juoksulenkki Nagoyassa tehty! Lämpötilat on edelleen mun makuun liian korkealla urheiluun, mutta enää lenkkeily ei ole TÄYSIN naurettava ajatus, joten tänään oli pakko laittaa juoksuksi. Ja ne ensimmäiset juoksuaskeleet oli kyllä nannaa. Pitkähihainen (vaikkakin ohut) juoksutakki ja pitkät housut oli kyllä liikaa, mutta mennään nyt tällaiseen paikalliseen tyyliin!

Ja mä murehdin, josko Nagoyasta löytyy yhtään vihreetä.

Zooming...  Still working on it!

Kisha, kisha! Elä karkaa!

 Sen verran mehtäläinen olen, että välillä kaipaan paikkoja, jossa ei ole ketään ja jossa saa olla ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Nagoyassa tällaisia paikkoja on yllätyksekseni paljon! Erityisesti olen tykästynyt kämppäni vieressä virtaavan Ueda-gawan (植田川) ympäristöön, jossa voi lenkkeillä katuvalojen ulottumattomissa. Muita lenkkeilijöitä pojankoltiaisista vanhoihin pappoihin pyyhältää aika ajoin ohi. Lenkkiseurana on myös nuo ällöt lepakot, jotka villiintyy iltahämärässä! Niitä on paljon ja ne syöksyilee maata kohti kuin jotkut sekopäät. Joku päivä yksi on VARMASTI törmäyskurssissa mun kanssa ja sillon mä lupaan kiljua kuin tyttö.

Kulkukissoja on osunut silmään itse asiassa jo useampana päivänä.

Muutama päivä sitten vastaan tuli (oletettavasti) koditon/alkoholisoitunut pappa, jonka harteilla nökötti ehkä neljän kuukauden ikäinen kissanpentu. (Ja näytti muuten ihan minun Tohrulta). Pappa syötti tälle kävellessään jotain hejkkuja, ja pentu näytti oikein tyytyväiseltä kyydissä. Kaksi yksinäistä oli löytänyt toisensa <3

Lepakot lähestyvät....

Lepakko!

Lepakko, toinen, kolmas!!! I'm outta here.