Syysauringon väreissä

Kyhäsin edellisen postauksen vähän hätäisesti, pahoitteluni. Pahimmat kielimokat ja muut outoudet on nyt kuitenkin korjattu aamukahvin voimalla!

Suomessa on kuulemma jo tosi syksyistä. Nagoyassakin on tällä viikolla voinut huomata syksyn tulon, vaikkakin Suomessa tämä kai vielä laskettaisiin kesäksi: päiväsaikaan aurinko lämmittää edelleen ja tällekin viikonlopulle on luvattu lähes 30 astetta. Mikä kuitenkin on muuttunut, on iltojen lämpötilat ja luonnon äänet.

Vielä kuun puolessa välissä myöhään illallakin puhalsi lämmin tuuli ja öitä ei saanut nukuttua ilman ilmastointilaitetta. Eilen oli pimeän tultua kuitenkin jo oikeasti kylmä ja käsivarret kananlihalla. No ok, olisi voinut olla paljon kylmempikin, mutta kun on vellonut yli 25 asteen lämmöissä 24/7 kolme viikkoa, tuntuu vajaa 20 astetta viileältä! Yöksikin on parvekkeen ovi jo laitettava kiinni tai vaihtoehtoisesti otettava peitto viimein käyttöön.

Parvekkeeni alapuolella avautuva metsäkin on hiljentynyt. Pari viikkoa sitten kaskaitten (蝉) ja/tai sirkkojen jokaöinen serenadi oli huumaava, mutta nyt metsä tuntuu elottomalta.

Vaikka syksy Nagoyassa poikkeaa suuresti Helsingin syksystä, täälläkin tuntee selkeästi sen tulon. Tunne tosin ei tule ainoastaan muutoksista säässä ja luonnossa, vaan täällä syksyn tiedostaa myös ruokakaupoissa, joissa sesonkituotteita mainostetaan näkyvästi. Lisäksi radiossa puhutaan paljon "ruokahalun (oi kyllä!), opiskelun (kyllä!) ja urheilun (...) syksystä" (食欲、読書、運動の秋). Vaikuttaa siltä, että vuodenaikoja ja niiden muutoksia pidetään täällä suuressa arvossa. Kielestä löytyykin sana vuodenaikojen tiedostamiselle: kisetsukan  (季節感）. 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen kokemaan kaikki Japanin vuodenajat, enkä millään malttaisi odottaa, miltä Nagoya näyttää ruska-aikaan!

Lopuksi ylistys syysauringolle. Kuvat on otettu yhdestä yliopiston uusimmista rakennuksista. Menin paikalle puoli kuuden maissa. Alle 10 minuutissa aurinko jäi vuorien taakse.

Jollain oudolla tavalla tykkään yliopiston arkkitehtuurista.

Tuonne kiipesin.

Osa Chukyon yliopistosta.

Täällä voidaan hyvästi!

Kotimatkalla kävelin jälleen yliopiston läheltä alkavan valtavan hautuumaan läpi (vaikka ei saisi, hihi). Kameran akku riitti juuri ja juuri näihin kuviin. Pakko hankkia se vara-akku!