Taifuuni ja tutkimusretki pimeällä

Kaikki puhuivat taifuunista (台風). Radiossa varoiteltiin taifuunista. Minä odotin malttamattomasti taifuunia. Herätessäni aamulla meinasin saada slaagin, kun huomasin, että parvekkeeni oli täynnä mustia otuksia. Osoittautuivat sadetta pitäviksi rumiksi puluiksi. Kakkainen parveke -mysteeri selvisi viimein.

Pysykee poissa mun parvekkeelta!

Sade ja tuuli oli kova, joo, mutta että taifuuni?

Iltapäivällä sade laantui ja sää kirkastui. Edellisen viikon painostava kuumuus oli viimein poissa, joten lähdin pimetessä pienelle iltakävelylle. Otin suunnaksi kaukana näkyvän metsikön, joka on kiehtonut minua tänne tulostani asti. Higashiyaman puisto (東山公園) oli paikan nimi - minusta se ei ollut puistoa nähnytkään. Bambutiheikkö oli siisti, mutta ääni, joka syntyi kun tuuli liikutti bambujen runkoja toisiaan vasten, oli karmiva. Uskalsin kävellä pientä pimeää tietä vartin ajan, kunnes harvassa ollut asutus ja kunnon tie loppui. Ja voin vannoa, että näin muutaman lepakon. Ensi kerralla lähden tutkimusretkelle valoisalla.