Tadaima! I'm home baby!

Chukyolaiset yliopistolaiset tulivat hakemaan minut uuteen kotiini Nagoyan asemalta. Tällit oli tehty yhdelle aseman tapaamispaikoista, gin no tokei (銀の時計), jota ei edes minunlaiseni suuntavaistoton urpo voinut olla löytämättä. Paikalle tuli lisäkseni kolme muuta vaihtaria, kaksi jenkkiä ja yksi Aussi. Yliopisto oli järjestänyt meille tilataksin opiskelija-asuntolaan Shiogamaguchissa (塩釜口), mikä oli taivaanlahja siinä kuumuudessa ja minun tavaramäärälläni.

Opiskelijaluukkuni suhteen olin varautunut pahimpaan. Kämppä, ja oikeastaan koko rakennus, oli kuitenkin erittäin iloinen yllätys! Viime postauksessa (Ensihetket nagoyassa) mainitsin kylpyhuonekaakelirakennukset ja mielipiteeni niistä. Eipä tarvinnut kauempaa hakea valaisevaa esimerkkiä kyseisestä arkkitehtuurista.

Opiskelija-asuntolan respa, jossa häärää suloinen japanilaistäti.

Asuntolan aula ja vaihtareiden hengausmesta.

Asuntolan sisäpiha ja porraskäytävä.

Eteiseni ja keittiöni. Koska ruoanlaittoni on lähinnä porkkanan raastamista, tämä riittää minulle.

Jos jotakuta kiinnostaa, miltä WC:t näyttävät Japanissa.

Näkymät parvekkeelta: puisto ja roskikset.

It juuusst needs some cleaning.

Näkymät parvekkeelta.

Asuntolan rappu. Korkeanpaikankammoiset, beware.

Maisemat katolta.