Historia unettaa ja okonomiyaki täyttää

Toinen sunnuntai Nagoyassa ja suunnaksi valittiin Minnan kanssa  Tokugawa-taidemuseo (徳川美術館) Ōzonessa (大曽根）.

Oozonen kaduilla.

Erään koulun aita oli koristeltu opiskelijoiden taideteoksilla, jotka kaikki käsittelivät ilmastonmuutosta, ondankaa (温暖化).

Hei tyypit, vähän järkeä siihen sähkönkulutukseen!

Tokugawa-taidemuseo on yksityinen taidemuseo entisellä Ōzone Shimoyashiki -alueella Nagoyassa. Sen kokoelma käsittää yli 12 000 esinettä, mm. miekkoja, haarniskoja, no-pukuja ja -naamioita, huonekaluja, japanilaista ja kiinalaista keramiikkaa, kalligrafiaa sekä kiinalaisia maalauksia Song ja Yuan-dynastioilta blaa blaa blaa.

Tiedän, TYLSÄÄ! Inhosin historiaa jo ala-asteella enkä edelleenkään osaa arvostaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Kyllähän esim. katanat (刀) oli ihan siistejä, mutta mielenkiintoisin juttu museossa (matkamuistomyymälän lisäksi) oli kyllä tämä:

Urpo.

Taidemuseota  huomattavasti mielenkiintoisempi oli museon vieressä oleva Tokugawa-puutarha (徳川園), tyypillinen Edo-kauden (1600–1868) lääniherrain takapiha. Kamerasta tietenkin loppui akku (%&=##”@@!!!¤$$¤!!!) sillä sekunnilla, kun päästiin puutarhan porteille. Minnalle kiitos kuvista!

Juu en olisi mennyt uimaan.

Mööö, want your finger!

Välipalaksi japanilaista makeista. Nimeä en osannut lukea, mutta sisällä oli aika varmasti azukipapumössöä.

Matkalla takaisin poikettiin okonomiyaki-ravintolassa (お好み焼き屋). Okonomiyakia on vähän vaikea kuvailla, mutta se on vähän kuin suolainen lettu, jossa on kaalia ja maun mukaan muita kasviksia (Minnan lätyssä esim. maissia), juustoa, katkarapuja, kalmaria ynm ynm. Päälle sivellään makeahkoa okonomiyaki-kastiketta.

Paikkaa pyöritti kolme suloista vanhusta. Tunnelma oli leppoisa, ihan kuin oltaisiin syöty pitäjien olohuoneessa. Ja se palvelu <3. Kun Minna oli  ottamassa kuvaa meidän lätyistä (jotka oli jo halkaistu puoliksi), ryntäsi paikan mummeli asettelemaan lätyt kauniisti, jotta saataisiin nättejä kuvia. Ja kun pyysin lisää kastiketta, eteeni iskettiin (keittiön kokin käyttämä) puolen litran metallipönikkä kastiketta, jota levitin lätylleni järkyttävän kokoisella siveltimellä.