sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Nagasaki: Aavesaari ja sotamuistoja

Hashima eli Gunkanjima (軍艦島) eli "sotalaivasaari" on pienen pieni saari, jossa harjoitettiin kaivostoimintaa 1800- ja 1900-luvuilla. Asutusta siellä oli vuosina 1887-1974. Saarelta löytyy mm. koulu, elokuvateatteri ja taisi olla jopa sairaala. Kaivoksen sulkeuduttua saari autioitui täysin.



Tää kuva havainnollistaa hyvin sitä, mistä saari on saanut nimen "sotalaivasaari".

Meidän oli tarkoitus nousta maihin, mutta viikko ennen matkaa kova rajuilma väänsi mutkalle sillan, jolla saarelle olisi päässyt. Niin mun tuuria.







Ulkomaalaisten yhteyksiensä vuoksi Nagasakissa oli paljon länsimaalaisia lähetyssaarnaajia. Tämä näkyy kaupungissa edelleen mm. katolisten kirkkojen suurehkona määränä. Tässä taustalla Ōura-kirkko (Oura Tenshudou 大浦天主堂):



Nagasakin paikallinen herkku on  Portugalista kotoisin oleva castella (カ ステラ). Castella on lähellä suomalaista kuivakakkua, vaikkakin astetta parempaa. Tätä tuli syötyä  paikanpäällä luvattoman paljon. 

  
Nagasakin atomipommimuseo (Nagasaki Genbaku-shiryoukan長崎原爆資料館):




Nagasakiin tiputetun pommin koko ja sen aiheuttamat vahingot eivät jotenkin täsmää.




Jäljelle jäänyt varjokuva tähystäjästä ja tikkaista.
Pidin tästä museosta itse asiassa enemmän kuin Hiroshiman atomipommimuseosta.
Hiroshima oli ärsyttävän sentimentaalinen.






Olin valtavan janoinen.
Veden pinnalla kellui jotain öljymäistä.
Mutta minun oli pakko saada vettä.
Ja niinpä join - öljystä huolimatta.


(Mun mielestä ruman) rauhanpatsaan oikea käsi osoittaa atomiaseiden uhkaa,
vasen symboloi ikuista rauhaa.
 

Illan  suunnitelmissa oli mennä Inasa-vuorelle (Inasa-yama 稲佐山) ja nähdä "kymmenen miljoonan dollarin näkymä" (Issenmandoru no yakei 1000万ドルの夜景 ):



Täältä näkyi myös aavesaari:

Tuolla.
Siis tuolla.



Meillä kävi tosi hyvä tuuri, koska kahtena iltana kolmesta Nagasakissa järjestettiin iso ilotulitus. Jos mietin uudenvuoden jytkyjä Vihtavuoressa, nämä olisivat jotain kertaa miljoona:



Päivän kruunasi sataman livebändi, joka me löydettiin korviin kantautuneiden sulosointujen myötä.
Laulajan äänestä tuli, usko tai, älä, kovasti mieleen Louis Armstrong.

Huomenna luvassa teemapuistoilua!

2 kommenttia:

  1. Jännä tuo museo O_o Iron Man kolmosessa oli nuo pommitukset jälkeiset varjot ja mää olin sillein että juu, Hollywood. Uskomatonta, että sellaiset oikeasti jää!

    Ja tuo aavesaari on niin creepy. Oispa kiva päästä tutkimaan paikkoja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, kyl olisin mäkin halunnu vähän lähempää sitä saarta päästä tutkimaan, mut no can do.

      Poista