Kultainen viikko ja naimakauppoja

Tiedän, viimeisestä päivityksestä on melkeen vuosi(!) Ja usko vaan, että paljon on tapahtunut sitten viime toukokuun.

Mikä vaivaa mua lähes viikottain on tämän blogin tila: NIIN KESKEN. Mutta älkäämme ahdistuko tämän enempää, tilanteeseen tulee viimein muutos! Kyllä, aion viedä tämän projektin loppuun! Luultavasti en jaksa hikoilla aiemman tavoin faktoista ja oikeinkirjoituksesta, joten siitä pahoitteluni jo etukäteen.

Eli eli, mihis me jäätiin: Toukokuu 2014. Ihanaisen pitkä kevätloma ohi. Uudet kujeet.

Toukokuun alkuun sijoittuu kultainen viikko (Golden Week) eli muutama peräkkäinen kansallinen vapaapäivä. Oikeestihan kyseessä ei ole kokonainen viikko lomaa, joten miksi sitä kutsutaan kultaiseksi viikoksi? En tiedä.

Käytiin kattomassa Shodain kanssa Frozen, josta koko Japani vaikuttaa seonneen:

No ok, jos tästä leffasta ei tykkää, niin jotain vikaahan ihmisessä täytyy olla.

Randomi kukka-asetelma.

Croisantti ja dominoita. Miksi ei (?)

Japanissa elokuvateatteriin saa vapaasti viedä kerrosaterian ja olutta. Tuntui niin väärältä.

  

Vihdoin pääsin maistamaan tätä banaaniuutuutta!

Tätä ennen käytiin varmaan kolmessa eri Stabassa, joista kaikista banaani oli loppunut.

Ehdin jo alkaa suunnitella, että ostaisin banaanini itse ja antaisin  ne tiskin yli.

S ehdotti, että lähdettäis käymään sen kotikylässä Gifussa moikkaamassa sen vanhempia. Oon nolannu itteni niin monen paikallisen edessä, että pari uutta tuskin tuntuisi enää missään. Jännitti silti ihan kamalasti. Tai siis, eikö juuri nämä tyypit ole niitä, joihin mun pitäisi tehdä jonkinlainen positiivinen vaikutus?

Täällä yövyin. Huvittavaa oli, että S:n äidin mielestä ei ollut soveliasta, että minä ja S oltais nukuttu samassa huoneessa.

Tami-kun. Kultaisetnoutajat on kultaisianoutajia myös Japanissa.

Handsfree, handsfree!!!

Tankkausta.

Japanilaista maaseutua. Noi vuoret oli vaan niin upeita!

Ja tää vasemmanpuoleinen liikenne tuntui kovin oudolta pelkääjänpaikalta.

S:n kotoa vartin ajomatkan päässä oli Yoron putoukset (養老の滝):

Tähän yli 30-metriseen vesiputoukseen liittyy sellainen legenda,
että on poika ja sen sairas isä. Tää poika lähtee sitten hakee putouksesta vettä  isälleen, joka paranee sen voimasta. Yllätys yllätys.

Niin ja miten meni illanistujaiset vanhempien kanssa? Taisivat jännittää yhtä paljon kuin minä, joten tilannne oli tasaisen tuskallinen molemmin puolin. Jälkikäteen S kertoi, että sen äiti oli positiivisesti yllättynyt, etten ollutkaan mitä se oli olettanut: mölyävä jenkki. 

Muuten, kun Samurai kertoi äitilleen tapailevansa mua (ei-japanilaista), se oli vaan tuumannu et:
"Ai vaik oot tollane pienisilmänen lättänaama?"

(Japanissa tosiaan on käsite 薄顔 usugao eli "ohutnaama". Tää viittaa kasvoihin, joissa on tavanomaiset, japanilaiset piirteet. Moni vaikuttaa kuitenkin suosivan enemmän tämän vastakohtaa, siis kasvoja, joista löytyy länsimaalaisia piirteitä kuten isot silmät, korkea nenä ja paksut huulet.)